*Sisältää mainoksen, mutta myös asiaa :D*
Muistan kristallinkirkkaasti sen heinäkuisen, helteisen päivän, kun pyöräilin kotikyläni uimalaitokselta kotiin päin. Olin 15-vuotias ja minulla oli jalassa Levi's-farkuista katkaistut sortsit. Aivan sattumalta katsahdin alaspäin, katsoin uudelleen ja järkytyin syvästi näkemästäni. Oliko minulla jaloissa selluliittia?! Oli! 15-vuotiaan itsetunto romahti ja tuosta päivästä asti olen taistellut selluliittia vastaan ja todennut, että mikään muu asia maailmassa ei ole niin pysyvää kuin selluliitti.
Olen kuivaharjannut ja hinkannut, olen noudattanut ruokavalioita, välttänyt istumista, harrastanut liikuntaa, juonut paljon vettä ja tehnyt kaikki ne asiat, joista kerrotaan naistenlehtien jutuissa otsikolla "Näin pääset eroon selluliitistä". En ole päässyt. Sitähän en tosin tiedä, miten ryhmyläinen olisin, jos en olisi taistellut selluliittiä vastaan ja haluankin ajatella, että jos en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota, niin tilanne olisi varmasti vieläkin pahempi.
En tiedä ketään naista, jolla ei selluliittiä olisi. Joskus ihmettelenkin sitä, että miten paljon energiaa käytämme läskituskailuun. Minä en tuskailisi, jos ongelma olisi pieni, mutta minulla on hyvin paha selluliittiongelma. Takapuoleni näyttää siltä kuin olisin istunut harjanvarsien päällä. Reisissä on niin syvät kuopat, että en voi käyttää legginsejä/tiukkoja kangashousuja, koska kuopat näkyvät läpi. Nuo kuopat ovat olleet reisissäni parikymppisestä asti. Olin nuorena aika hoikka ja muistan, kun menin sovittamaan tositosi upeita ja seksikkäitä valkoisia housuja. Sovituskopissa meinasi itku tulla, kun ne näyttivät niin kamalilta. Housujen malli oli hyvä ja housut istuivat nätisti, mutta reisien "epämuodostumat" paistoivat valkoisen kankaan läpi. Tuon episodin jälkeen säntäsin kauppaan ostamaan selluliittivoidetta. Lumenen koivu-uutetta sisältävä voide silotti ihon pintaa, mutta ei purrut syviin muhkuroihin ja olenkin piettänyt selluliittiongelmaa vaatetuksella.
Olen välillä ollut hoikempi ja välillä paksumpi eikä lihominen/laihtuminen ole vaikuttanut selluliitin määrään mitenkään. Siihen ei ole myöskään vaikuttanut e-pillereiden syöminen/syömättömyys, liikunnan määrä eikä sokereiden välttely. Epistä, sanon minä, siis noitten sokereitten kohdalla! Ainoa selkeästi selluliittiin vaikuttanut asia on raskaus - raskausaikana reiteni olivat kuin raejuustoa ja pelkäsin, että ne jäävät sellaiseksi, mutta onneksi kehoni palautui raskaudesta hyvin. Voi olla, että minun kohdallani selluliittiin vaikuttaa geenit, koska selluliitti on ainakin osittain perinnöllistä ja selluliitin näkyvyyteen vaikuttaa minulla se, että ihoni on ohut ja vitivalkoinen. Voi olla, että yhtenä syynä on koko ikäni kestäneet suolisto-ongelmat, pitkään kestänyt stressi tai jokin muu syy. Ruokavaliolla on suuri merkitys selluliitin syntymiseen ja olenkin miettinyt, että olenko syönyt jotenkin erityisen huonosti lapsuudessani, koska minulla oli jo niin nuorena paljon selluliitttiä. Tai sitten minulla on pienestä asti ollut jokin mystinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai jotain!
Selluliitti on ihan normaali juttu kehossamme, mutta taitaa olla niin, että media on tehnyt siitä hirvityksen, jota vastaan pitää taistella ja jos jossain kohtaa kehossamme on pienikin appelsiinikuorta muistuttava kohta, niin olemme kauhuissamme. Joskus olen heittänyt pyyhkeen kehään ja ajatellut, että antaa olla muhkurat ja möhkyrät ja sitten kuitenkin taas aloitan taistelun, koska en halua, että selluliittiongelmani pahenee. Koska se pahenee iän myötä, kun iho veltostuu ja aineenvaihdunta hidastuu. Tosin jos minulla oli jo parikymppisenä muhkuroita, niin minulla ei ole koskaan mitään toivoa päästä niistä eroon. Ehkä kalliilla, hoitoloissa tehtävillä hoidoilla voisi saada tuloksia, mutta en halua haaskata rahojani sellaiseen. Kerran tosin olen kokeillut erästä hoitoa ja sillä tuli upeat tulokset enkä yhtään ihmettele, että julkkiksilla on silosääret, koska heillä on varaa käydä hoidoissa.
Selluliittitaistelu on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että itsensä pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin on. Joo siis kyllä minä periaatteessa hyväksynkin ja nyt 37-vuotiaana, pulleampana kuin koskaan (jos ei raskausaikaa lasketa mukaan) olen tyytyväisempi kehooni kuin koskaan aiemmin eikä ylipaino, selluliitti, aknekraaterit selässäni tai mikään muukaan estä minua menemästä rannalle. Pidän kropastani, olen ylpeä siitä ja suhtaudun omaan kehooni ja jopa vanhenemiseen rakastavasti. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisin lösähtää tähän olotilaan, vaan koska rakastan kehoani, niin haluan myös huolehtia sen hyvinvoinnista. Toki selluliitti on vain kosmeettinen haitta, mutta pirun ärsyttävä sellainen! Siksi välillä innostun käyttämään selluliittivoiteita ja vaikka skeptinen puoli minussa vastustaa turhaa rahanhaaskausta, niin ihan kokeilumielessä hinkkailen ihooni voiteita kuuriluontoisesti.
Olen vuosien mittaan kokeillut aika monet markkinoilla olevat voiteet ja kaikki ovat silottaneet ihon pintaa ja sekin on hyvä. Mnulla on vaan niin syvät ja suuret muhkurat, että niiden poistamiseen tarvittaisiin jokin järeämpi konsti eikä mikään voide voi sulattaa vuosikymmeniä olleita muhkuroita. Olen kuitenkin huomannut, että voiteet jossain määrin tehoavat. Niillä on myös tietynlainen psykologinen vaikutus. Minä en kykene toimimaan niin, että toisella kädellä vetäisin suklaata ja toisella kädellä levittäisin selluliittiivoidetta vaan kun pidän voidekuurin, niin ajattelen, että kallis (tai halpakin) voide menee tavallaan hukkaan jos muuten en tee mitään selluliitin ehkäisemiseksi. Eikä kyse ole vain selluliitin hoidosta vaan minulle aina yleisestä hyvinvoinnista, johon kuuluu järkevä ruokavalio ja liikunta osana arkea. Minulla ei ole mitään rantakuntotavoitteita vaan koko vauvavuoden ajan ainoa tavoite on ollut, että olisin niin terve, että pääsisin kunnolla urheilemaan, mutta aina kun olen päässyt hyvään vauhtiin, niin olen sairastunut normiflunsaan tai ns. homeflunssaan, joka kestää pitkään ja sitten taas aloitan liikunnan toipilaana.
Muistan kristallinkirkkaasti sen heinäkuisen, helteisen päivän, kun pyöräilin kotikyläni uimalaitokselta kotiin päin. Olin 15-vuotias ja minulla oli jalassa Levi's-farkuista katkaistut sortsit. Aivan sattumalta katsahdin alaspäin, katsoin uudelleen ja järkytyin syvästi näkemästäni. Oliko minulla jaloissa selluliittia?! Oli! 15-vuotiaan itsetunto romahti ja tuosta päivästä asti olen taistellut selluliittia vastaan ja todennut, että mikään muu asia maailmassa ei ole niin pysyvää kuin selluliitti.
Olen kuivaharjannut ja hinkannut, olen noudattanut ruokavalioita, välttänyt istumista, harrastanut liikuntaa, juonut paljon vettä ja tehnyt kaikki ne asiat, joista kerrotaan naistenlehtien jutuissa otsikolla "Näin pääset eroon selluliitistä". En ole päässyt. Sitähän en tosin tiedä, miten ryhmyläinen olisin, jos en olisi taistellut selluliittiä vastaan ja haluankin ajatella, että jos en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota, niin tilanne olisi varmasti vieläkin pahempi.
En tiedä ketään naista, jolla ei selluliittiä olisi. Joskus ihmettelenkin sitä, että miten paljon energiaa käytämme läskituskailuun. Minä en tuskailisi, jos ongelma olisi pieni, mutta minulla on hyvin paha selluliittiongelma. Takapuoleni näyttää siltä kuin olisin istunut harjanvarsien päällä. Reisissä on niin syvät kuopat, että en voi käyttää legginsejä/tiukkoja kangashousuja, koska kuopat näkyvät läpi. Nuo kuopat ovat olleet reisissäni parikymppisestä asti. Olin nuorena aika hoikka ja muistan, kun menin sovittamaan tositosi upeita ja seksikkäitä valkoisia housuja. Sovituskopissa meinasi itku tulla, kun ne näyttivät niin kamalilta. Housujen malli oli hyvä ja housut istuivat nätisti, mutta reisien "epämuodostumat" paistoivat valkoisen kankaan läpi. Tuon episodin jälkeen säntäsin kauppaan ostamaan selluliittivoidetta. Lumenen koivu-uutetta sisältävä voide silotti ihon pintaa, mutta ei purrut syviin muhkuroihin ja olenkin piettänyt selluliittiongelmaa vaatetuksella.
Olen välillä ollut hoikempi ja välillä paksumpi eikä lihominen/laihtuminen ole vaikuttanut selluliitin määrään mitenkään. Siihen ei ole myöskään vaikuttanut e-pillereiden syöminen/syömättömyys, liikunnan määrä eikä sokereiden välttely. Epistä, sanon minä, siis noitten sokereitten kohdalla! Ainoa selkeästi selluliittiin vaikuttanut asia on raskaus - raskausaikana reiteni olivat kuin raejuustoa ja pelkäsin, että ne jäävät sellaiseksi, mutta onneksi kehoni palautui raskaudesta hyvin. Voi olla, että minun kohdallani selluliittiin vaikuttaa geenit, koska selluliitti on ainakin osittain perinnöllistä ja selluliitin näkyvyyteen vaikuttaa minulla se, että ihoni on ohut ja vitivalkoinen. Voi olla, että yhtenä syynä on koko ikäni kestäneet suolisto-ongelmat, pitkään kestänyt stressi tai jokin muu syy. Ruokavaliolla on suuri merkitys selluliitin syntymiseen ja olenkin miettinyt, että olenko syönyt jotenkin erityisen huonosti lapsuudessani, koska minulla oli jo niin nuorena paljon selluliitttiä. Tai sitten minulla on pienestä asti ollut jokin mystinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai jotain!
Selluliitti on ihan normaali juttu kehossamme, mutta taitaa olla niin, että media on tehnyt siitä hirvityksen, jota vastaan pitää taistella ja jos jossain kohtaa kehossamme on pienikin appelsiinikuorta muistuttava kohta, niin olemme kauhuissamme. Joskus olen heittänyt pyyhkeen kehään ja ajatellut, että antaa olla muhkurat ja möhkyrät ja sitten kuitenkin taas aloitan taistelun, koska en halua, että selluliittiongelmani pahenee. Koska se pahenee iän myötä, kun iho veltostuu ja aineenvaihdunta hidastuu. Tosin jos minulla oli jo parikymppisenä muhkuroita, niin minulla ei ole koskaan mitään toivoa päästä niistä eroon. Ehkä kalliilla, hoitoloissa tehtävillä hoidoilla voisi saada tuloksia, mutta en halua haaskata rahojani sellaiseen. Kerran tosin olen kokeillut erästä hoitoa ja sillä tuli upeat tulokset enkä yhtään ihmettele, että julkkiksilla on silosääret, koska heillä on varaa käydä hoidoissa.
Selluliittitaistelu on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että itsensä pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin on. Joo siis kyllä minä periaatteessa hyväksynkin ja nyt 37-vuotiaana, pulleampana kuin koskaan (jos ei raskausaikaa lasketa mukaan) olen tyytyväisempi kehooni kuin koskaan aiemmin eikä ylipaino, selluliitti, aknekraaterit selässäni tai mikään muukaan estä minua menemästä rannalle. Pidän kropastani, olen ylpeä siitä ja suhtaudun omaan kehooni ja jopa vanhenemiseen rakastavasti. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisin lösähtää tähän olotilaan, vaan koska rakastan kehoani, niin haluan myös huolehtia sen hyvinvoinnista. Toki selluliitti on vain kosmeettinen haitta, mutta pirun ärsyttävä sellainen! Siksi välillä innostun käyttämään selluliittivoiteita ja vaikka skeptinen puoli minussa vastustaa turhaa rahanhaaskausta, niin ihan kokeilumielessä hinkkailen ihooni voiteita kuuriluontoisesti.
Olen vuosien mittaan kokeillut aika monet markkinoilla olevat voiteet ja kaikki ovat silottaneet ihon pintaa ja sekin on hyvä. Mnulla on vaan niin syvät ja suuret muhkurat, että niiden poistamiseen tarvittaisiin jokin järeämpi konsti eikä mikään voide voi sulattaa vuosikymmeniä olleita muhkuroita. Olen kuitenkin huomannut, että voiteet jossain määrin tehoavat. Niillä on myös tietynlainen psykologinen vaikutus. Minä en kykene toimimaan niin, että toisella kädellä vetäisin suklaata ja toisella kädellä levittäisin selluliittiivoidetta vaan kun pidän voidekuurin, niin ajattelen, että kallis (tai halpakin) voide menee tavallaan hukkaan jos muuten en tee mitään selluliitin ehkäisemiseksi. Eikä kyse ole vain selluliitin hoidosta vaan minulle aina yleisestä hyvinvoinnista, johon kuuluu järkevä ruokavalio ja liikunta osana arkea. Minulla ei ole mitään rantakuntotavoitteita vaan koko vauvavuoden ajan ainoa tavoite on ollut, että olisin niin terve, että pääsisin kunnolla urheilemaan, mutta aina kun olen päässyt hyvään vauhtiin, niin olen sairastunut normiflunsaan tai ns. homeflunssaan, joka kestää pitkään ja sitten taas aloitan liikunnan toipilaana.
Jokin aika sitten ostin Avonilta Solutions Advanced Anti Cellulite -hoitogeelin, jonka nimessä esiintyy noiden sanojen lisäksi vielä sanat thermal active. En tosiaankaan halua törsätä rahojani mihinkään, mutta kun voiteen sai edullisesti, niin ajattelin sitä kokeilla. Nyt voide on kesätarjouksessa hintaan 9,95 ja minusta se on aika edullinen ja jos voide kiinnostaa, niin laita viestiä minulle tai tilaa suoraan Avon-nettikaupastani. Voide sisältää aktiiviaineena L-karnitiinia ja voiteen mainostetaan vähentävän selluliitin näkymistä, kiihdyttävän rasvanpolttoa ja hoikentavan ulkomuotoa stimuloimalla mikroverenkiertoa. Sitä en osaa sanoa, että onko ulkomuotoni hoikentunut, mutta ihon pinta on todellakin paljon siloisempi ja se saa selluliittikohdat näyttämään paremmalta! Ihon röpyläisyys ja appelsiininkuorimaisuus on kadonnut ja jäljellä on vain syvät iänikuiset kuhmurat, joiden en oletakaan katoavan. Millään tavallisella kosteusvoiteella ei tuollaista vaikutusta tule. Rasvanpoltto on niin monimutkainen mekanismi, että en ihan tiedä, voiko voide oikeasti polttaa rasvaa, mutta nesteitä se ainakin minulla lähti poistamaan. Kun aloin käyttää voidetta ja laitoin sitä illalla suihkun jälkeen, niin muutaman tunnin päästä jouduin menemään vessaan ja joskus aamuyöllä uudestaan. Ihmettelin, että mikäs minua niin pissattaa, kunnes tajusin, että ainoa muuttunut tekijä on voiteen käytön aloittaminen. En sano, että voide toimii kaikilla noin, mutta minulla vaikutus oli selvä.
Voide todellakin lämmittää ihoa ja alussa ihoa ihan poltteli. Kuumotus on voimakasta silloin, jos laitan voidetta kylvyssä käymisen jälkeen ja lämmittävä vaikutus kestää pitkään. Huom! Jos laitat sellulittivoidetta sisäreisiin, niin muista tehdä se alkkarit jalassa, koska muuten voiteen kuumottava vaikutus voi levitä sinne, minne ei pitäisi :D Voidetta levitetään kahdesti päivässä kuivalle iholle pyörittävin liikkein. Ei siis riitä, että lätkäiset voiteen iholle vaan se pitää todellakin pyöritellä, jotta verenkierto tehostuu. Käytän voiteen kanssa hierontavälinettä, jota olen käyttänyt muulloinkin, koska hieronta ihan oikeasti vilkastuttaa verenkiertoa. Voiteen käyttöohjeessa sanottiin, että on tärkeää pestä kädet hyvin voiteen levittämisen jälkeen ja huomasin tuon omakohtaisesti, sillä pari kertaa käsienpesu on unohtunut ja seuraavan kerran, kun olen pessyt käteni, niin niitä on kuumottanut ikävästi.
Selluliittivoiteista on helppo sanoa, että ne on hölmöiltä ja epätoivoisilta rahat pois -huijausta ja osittain varmasti niin onkin, koska monet naiset lankeavat siihen ajatukseen, että voiteilla voitaisiin ratkaista selluliittiongelma eikä tarvitsisi tehdä mitään muuta. Tuskin mikään voide räjäyttää selluliittia pois, mutta jonkinlaista helpotusta voiteiden avulla voi saada ja itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tuohon Avonin voiteeseen ja aion tilata sitä itselleni varastoon, nyt kun halvalla saa :D
Onko muidenkin elämä taistelua selluliittia vastaan? Millaisia kokemuksia sinulla on selluliittivoiteista?
Onko muidenkin elämä taistelua selluliittia vastaan? Millaisia kokemuksia sinulla on selluliittivoiteista?
Tuo selluliitti on varmaan pitkälti tosiaan vaikutusta geeneistä, koska itsellä sitä ei ole ikinä ollut paljon ja äitillä sitä ei miun mielestä ole oikeastaan ollenkaan. Itellä on vaan vähän enemmän rasvaa takapuolessa ja reisissä kuin äipällä, mutta jos kiinteytyisin, niin tuo vähäkään ei varmaan olisi ongelma.
VastaaPoistaAivan varmasti on geeneistä johtuvaa, ainakin oma varhainen selluliittikertymäni sen todistaa :) Mutta en manaa geenejäni, koska olen saanut erinomaiset geenit sensuhteen, että mulle ei tule silmäpusseja eikä mustia silmänalusia :D Nekin kun johtuu perimästä (elintapojen ohella).
PoistaMua tuo selluliitti häiritsee välillä ja välillä en muista edes koko selluliitin olemassaoloa, ei silleen jaksa/kerkiä/muista edes ajatella koko asiaa ja hyvä niin :)
VastaaPoistaSäärikarva-ajatus on yhtä kätevä kuin se, että ajattelin ostaa mehiläistenhoitajan hatun peittämään mun naamaa silloin, kun ruusufinni on tulehdusvaiheessa :D :D Selluliitin voi jotenkuten piilottaa, kun ei pidä vesirajahameita ja jos se kovasti häiritsee, niin voi laittaa rannalle esim. pöksymalliset uikkarit tms. Mut tuota suonikohjua on tosiaan vaikeaa piilottaa. Toisaalta mä olen kyllä sitä mieltä, että pitäis vaan rohkeesti olla sitä mitä on, kaikkine kauneusvirheineenkin. Niitähän meiltä löytyy kropasta vaikka millä mitalla, kun oikein alkaa syynäämään :) Mut tollaset näkyvät jutut kyllä häiritsee.
Voi olla, että eivät ota tosissaan terveyskeskuksessa ennen kuin jalka on ihan sininen! Ärsyttää, että mitään pientä ja alkavaa vaivaa ei hoideta vaan odotetaan, että pahenee ja vasta sit otetaan tosissaan. Mut kannattaa kyllä kysyä ja ihan vaatia hoitoa ja vaikka valittaa, että jalka on kipeä (vaikka ei olisikaan), koska muuten ei hoitoa saa.
VastaaPoistaVanheneminen on kyllä armollista siinä mielessä, että kehon virheet ei kaada maailmaa kuin ennen. Musta tuntuu välillä, että en edes kerkiä syynäämään itseäni silleen kuin ennen ja sit yhtäkkiä ihmettelen, että onko mulla aina ollut jokin tietty juttu kehossa :D Kriittisyys iskee välillä kaikille, mut mä ainakin yritän pääasiassa puhua itselleni rakastavasti :) Ja on kyllä tosi tärkeää olla mallina omille lapsille tuossa asiassa.
http://www.guam.fi/
VastaaPoistaGuamilta löytyy laadukkaat selluliittivoiteet ja voiteita myös muihin ongelmiin.