Jyväskylän keskustan superviikonloppu

Kulunutta viikonloppua mainostettiin nimellä Jyväskylän keskustan superviikonloppu ja sellainen se todella oli. Oli Yläkaupungin Yö, Design-tori, ravintolapäivä, Keski-Suomen kala- ja kevätmarkkinat ja kävelykatukirppis. Päivitinkin eilen Facebookiin, että tapahtumista tulee runsaudenpula. Olisin halunnut käydä monessa eri kohteessa, mutta nykyisin väsähdän yliliikaa ja ylihelposti jo parin tunnin kaupunkireissusta, joten täytyy todella valikoida, että mihin lähtee. Noiden tapahtumien lisäksi olisin todella halunnut käydä Melli Ecodesignin tehtaanmyymälän 1-vuotissyntymäpäivillä, mistä olisi voinut tehdä huippulöytöjä. En kuitenkaan harmittele sitä, että en jaksanut suihkia joka paikkaan, sillä näitä tapahtumia tulee aina. Se on lohduttava ajatus, etenkin kun on pikkuisen noloa kertoa, että jo vuonna 2007 minun piti osallistua Yläkaupungin Yöhön, mutta menin vasta nyt ensimmäisen kerran! Yläkaupungin Yö on monipuolinen kulttuuritapahtuma/kaupunkifestivaali, joka nimestään huolimatta tarjoaa tapahtumia myös päivällä. Me menimme vasta kahden jälkeen iltapäivällä mukaan ja silloin oli jo kaikki lapsiperheille suunnatut tapahtumat ohi ja tulin taas siihen tulokseen, että edes aikakäsitykseni ei sovellu tähän yhteiskuntaan. Olen useasti aiemminkin huomannut, että lapsiperheille suunnatut tapahtumat on ohi silloin, kun minä vasta suunnittelen lähtöä. Mutta eipä vähän päälle yksivuotias oikein mitään erityistä show'ta kaipaakaan vaan kaupungin vilinässäkin on riittävästi katseltavaa. Minusta tuntui, että pelkkä vilinän ihmettely ja fiilistely riitti nyt minullekin, mutta joskus täytyy kyllä osallistua konsertteihin, mennä lapsille suunattuihin työpajoihin ja käydä jonkun aikuiskaverin kanssa museoissa, jotka ovat yölläkin auki. Jos joskus aion johonkin osallistua, niin sitten minun täytyy kyllä haalia jostain käsiini vanhanaikainen ohjelmalehtinen, koska en kertakaikkiaan saanut tolkkua ohjelmasta, kun yritin sitä reistaavalla kännykälläni selailla, vaikka ohjelmia pystyi hakemaan ajan, paikan ja kategorian mukaan. Tosin vika on siinäkin, että eri kohteita - taidetta, liikuntaa, ruokaa, konsertteja, jotain yllättävääkin - on aina niin paljon, että ei edes osaa päättää, mihin menisi. Ensi vuonna Yläkaupungin Yö viettää 25-vuotisjuhliaan ja veikkaan, että sitten vasta häppeninkejä onkin!

Eilen oli kiva sää pilvisyydestä huolimatta ja oli mukavaa vaan hengailla ulkona ja kaupungilla. Taapero viihtyi hyvin ja hänelle paras elämys oli päästä puiston nurmikolle konttailemaan. 

Kirkkopuistossa leijaili huumaava ruokien tuoksu, sillä ravintolapäivä oli houkuttanut paikalle mukavan määrän pop up -ravintoloitsijoita. Mielenkiinnolla kurkistelinkin kojuihin, mutta koska ei ollut nälkä, niin en ostanut mitään. Monilla kojuilla oli asiakkaita ihan jonoksi asti.

Kun pääsimme yläkaupungille, niin kauppiaat olivat jo kasaamassa kojujaan pois ja olin vähän pettynyt. Jotenkin ajattelin, että myyjät olisivat paikalla koko ajan ja läpi yön. Mutta toisaalta enpä minä olisi mitään ostanutkaan, lähinnä haluan vaan markkinoilla ja toreilla nauttia tunnelmasta. Mutta tunnelmaa ei puuttunut vaan tunnelma oli mielestäni jopa kansainvälinen ja niin hilpeä kuin Suomessa vaan voi olla. Nämä kuvat ovat vaan tosi mälsiä, mutta tältä torialueella näytti... Muutaman sadan metrin päässä olikin jo sitten ihan toisenlainen vilinä ja huiske!

Nälkähän minulle tuli ja kun olimme lähdössä kotiin päin, niin matkan varrella oli Sohwin ulkomyyntipiste, josta sai burgereita ja ranskiksia. Istahdettiin kadun varteen syömään ja totesin, että Sohwi on nyt lempiravintolani ja jos haluat lukea perusteluja, niin löydät ne täältä. Hampurilainen piti nälän loitolla lähes koko illan ja onkin aika jännä, että pelkkä hamppari vastasi täyttävyydeltään yhtä Hese-/Mäkkiateriaa. Kun tuossa aiemmin mainitsin kansainvälisestä fiiliksestä, niin yksi asia, joka tekee kansainvälisen tunnelman, on terassit ja tällaiset muut ulkonasyömismahdollisuudet. Kun koko pimmeen talven mökötämme sisällä, niin on vapauttavaa mussuttaa hampurilaista kadun varressa.

Kun kävelimme autolle, niin ohitimme Toivolan Vanhalla Pihalla sijaitsevan kahvila Muiston ja hetken mielijohteesta päätin, että käyn ostamassa mukaan kakkupalan jälkiruoaksi. Valitsin suklaa-espressokakkua ja kun olin kakun maksanut, niin huomasin, että tarjolla olisi ollut sitruuna-lakritsikakkua. Täytyy ottaa sellainen sitten seuraavan kerran! Toivolan Vanhalta pihalta kuului musiikkia ja sinne oli kokoontunut paljon ihmisiä kuuntelmaan jotain Ultra Bra -coverbändä. Se ei ollut yhtään minun juttuni, mutta heräsi ajatus, että kaupunkifestivaaleissa on se kiva puoli, että koskaan ei tiedä, millaisen esityksen bongaa nurkan takaa. 

Tänään lähdin sitten kävelykatukirppikselle myymään, vaikka minua ei yhtään innostanut. Ei siis yhtään! Eilen manasin koko ajan, että onko pakko mennä, jos ei taho ja että kiinnostaa kuin kilo p*****. Itsehän olin kirppikselle ilmoittautunut, mutta jokin kävi eilen ahistamaan. Aamulla oli pilvinen ja kylmä ilma ja sanoin närkästyneenä, että varmaan ryöpsäyttää vielä vettäkin. Olin nukkunut yön todella huonosti ja myös taapero  oli ollut yölevoton ja mietin, että olisiko ollut viisasta perua myyntipaikka ja jäädä kotiin. Eilen sanoin, että nyt jos vetovoiman laki ei toimi, niin lakkaan uskomasta siihen. Vetovoiman lakihan tarkoittaa sitä, että jos suhtautuu positiivisesti, niin tapahtuu positiivisia asioista ja negatiivinen vetää puoleensa negatiivista. En ole koskaan ollut noin negatiivinen, kun olen mennyt kirpputorille myymään ja ajattelinkin, että en saa yhtään tavaraa myytyä. Tieteellinen puoli minussa pohti, että mikä todennäköisyys on sillä, että ihmiset tulevat juuri minun vaaterekkiäni penkomaan, koska paikalla oli satapäin myyjiä. Mutta mitä tapahtuikaan? Päivä oli ihan superkiva! Ihmiset olivat mukavalla päällä, kauppa kävi kivasti ja aurinkokin paistoi. Aurongonpaisteeseen ja lämpöön en ollut varautunut vaan aamulla olin pukenut päälleni niin paljon vaatteita, että tarkenisin alhaisessa +10 asteen lämpötilassa ja mahdollisessa sateessa koko päivän. Minulla oli pitkähihainen paita, paksuin villaneuleeni ja toppatakki, paksut fleece-sukkahousut ja pyöräilysortsin malliset ohuet villahousut ja farkut ja myös säärystimet, lapaset ja pipo varalta mukana. Puolenpäivän jälkeen aurinko alkoi paistaa ja minulla oli ihan hyvä olla villapaidassa, mutta jonkin ajan päästä tuli hiki. Jouduin tekemään vaikean päätöksen eli että läkähdynkö kuumuuteen talvikamppeissa vai olenko "alusvaatteet" päällä eli fleecesukkiksissa ja pitkässä trikoopaidassa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka tiukka paita ei todellakaan imartele vartaloani, mutta onneksi paita oli niin pitkä, että se meni mekosta.

Kävelykadulla oli vilskettä ruuhkaksi asti ja kun menin paikalle yhdentoista maissa, niin kauppa kävi jo kuumeisesti. Virallisestihan myynti alkoi klo 12, mutta minäkin kerkesin myydä pari vaatetta jo ennen kuin laitoin ne rekkiin. Tämä alla oleva kuva on otettu myöhemmin iltapäivällä, jolloin oli jo vähän väljempää.

Nyt kun alan olla loppusuoralla tavaroiden myynnissä, niin ajattelin, että jokus olisi kiva käydä jollain ulkoilmakirppiksellä asiakkaanakin. Täällä kun on suuri Sepänaukion kirpputori ja Palokan kesäkirpputorista on tullut tosi suosittu ja sinne ehkä menenkin kesällä myymään. On ihan uskomatonta, miten huippulaatuista tavaraa ja vaatetta ihmiset myyvät pilkkahintaan, mutta niinhän olen itsekin  tehnyt. Monet sanovat, että kun tulee kirppikselle myymään, niin ainakin saman verran tarttuu kaikkea mukaan kuin on itse saanut menemään. Minä olen ollut jo vuosia ahkera kirppismyyjä, mutta olen osanut vain tarpeeseen enkä ole haalinut mitään, vaikka kuinka halvalla saisi. Tänään minulla kävi hyvä mäihä, kun viereisellä myyjällä oli myynnissä musta perushame. Sellaista olen etsinyt ja kun sain kahdella eurolla Brandtexin laadukkaan hameen, niin en empinyt hetkeäkään sen ostamista. Myyjä antoi minulle vielä ennen poislähtöä toisen hameen, josta maksoin euron. Vastapäätä olevalla myyjällä oli myynnissä muodikkaita vaatteita ja häneltä ostin leikkipuistomekon vitosella. Olen puhunut, että pitäisi olla jokin huoleton perusmekko, jonka voi vetäistä päälle kun lähtee kauppaan/puistoon ja onhan tuo mekko sen verran kiva, että sitä voi pitää muuallakin. Valitettavasti kuvia en näistä vaatteista älynnyt ottaa blogia varten, koska tyrkkäsin ne jo pesuun. Kirppispäivä oli kiva ja oli taas mukavaa rupatella ihmisten kanssa ja nimenomaan tuo sosiaalinen puoli on se, mikä minua kirppiksissä viehättää. 

Sellainen viikonloppu oli meillä. Miten teidän viikonlopu meni? Kävikö kukaan muu JKL: n tapahtumissa?