Erilaiset baby showerit

Mitä tulee mieleen, kun sanotaan baby shower? Ainakin vauvakutsuissa olleille tulee varmaan heti mieleen vaippakakku, erilaiset ohjelmanumerot, kuten vauvatarvikkeiden tunnistamiskisa ja kaikki sellainen, mistä kirjoitin täällä. Lauantaina vietimme rakkaan ystäväni baby showereita perinteisestä poikkeavalla tyylillä... Tarkoituksena oli järjestää päivä, jonka aikana viettäisimme kivaa aikaa kivalla porukalla ja sana kiva on nyt turhan laimea, koska meillä oli ratkiriemukasta...

Aloitimme kakkukahveilla kahvila Muistossa, joka sijaitsee Toivolan Vanhalla Pihalla. Jos Toivolan Vanha Piha ei ole tuttu, niin käykääkäykääkäykää vierailemassa siellä! Se on Jyväskylän ykköskohde, olitpa sitten paikallisasukas tai turisti. Toivolan Vanhalla Pihalla oli viikonloppuna käsityöläismarkkinat ja vaikka yritän välttää sanan ihana liiallista käyttöä, niin nyt on kyllä sanottava, että myynnissä oli ihan hirrrmu ihania tuotteita. Toivolan Vanhalla Pihalla kannattaa käydä milloin vaan, mutta minun mieleeni on kaikki markkinatapahtumat ja erityisesti tunnelmalliset Pääsiäispiha ja Joulupiha. Kahvila Muisto on yksi suosikkikahviloistani täällä, koska kahvilamiljöö on ainutlaatuinen, leivonnaisvalikoima on monipuolinen ja mikä parasta: kakkupalat ovat suuria ja taivaallisia. Sää suosi meitä ja istuskelimme ulkona ja täytyy sanoa kuten vanhat ihmiset: "Miten kaikki maistuukin ulkona niin hyvältä!"

Emme olleet suunnitelleet mitään ihmeellisiä ohjelmanumeroita baby showereita varten, mutta en voinut välttää kiusausta penkoa askartelulaatikkoani ja väsäsinkin päivänsankarille muistoksi vihkon... Hoitovapaalla olevana opettajana sain suurta mielihyvää siitä, että heiluin muutamana iltana tai siis yönä liimapuikon ja saksien kanssa ja olihan vauvarunojen ja muiden juttujen etsiminen myös ihanaa orientoitumista siihen, että ystävälleni todella tulee vauva! Tarkoitus oli, että baby shower -päivän aikana täydennämme vihkoa ja jokainen saa kirjoittaa vihkoon terveiset tulevalle äidille ja koko perheelle. Vihkoon tuli muun muassa taulukko, johon arvuuteltiin vauvan piirteitä, oli sivut nimiarvauksille ja syntymäaika-arvauksille sekä tilaa kirjoitella äidin ja isän ensimmäiset sanat synnytyksen jälkeen ja vauvan ensimmäiset sanat. Löysin netistä myös hauskoja ohjeita ja muita juttuja,  kuten tämän Oletko valmis saamaan lapsia -testin ja Kun on saanut lapsen- jutun. Suosikkini on teksti Dokumenttitietoa toimintayksiköstä merkkiä vauva ja kikattelinkin itsekseni, kun vihkoa väsäilin. Ystäviä yhdistää yleensä samat mielenkiinnot kohteet ja minä ja vauvan saava ystäväni olemme hyvin kiinnostuneita näyttelijä Alexander Skarsgårdista ja tulostinkin vihkon takakanteen kuvan hänestä. Ei ihme, että vihkon tekemiseen meni minulta niin kauan, kun piti minuutin välein kurkkia vihkon taakse!

Kun olimme nauttineet kakkukahvit, jotka korvasivat lounaan, niin lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka tarjosi meille ennenkokemattoman, hauskan ja aivoja aktivoivan elämyksen... Eräs seurueemme jäsen oli varannut meille Wayout-pakohuoneen eli room escape -pelin. Ideana on, että porukka lukitaan tunniksi huoneeseen, missä etsitään johtolankoja huoneesta ulospääsemiseksi. Olin kuvitellut huoneen hyvin erilaiseksi, koska sana pakohuone tuo mieleeni jonkin bunkkerin tai pimeän loukon. Peli ja huoneen teema ja aitous yllätti minut positiivisesti ja olin niin haltioissani, että en kyennyt etsimään kunnolla johtolankoja. Pelin teemana oli salapoliisi Juhani "Julle" Särkän katoamisen selvittäminen ja tällainen salapoliisijuttu kutkutti kyllä harmaita aivosolujani kivasti, vaikka en oikein mitään johtolankoja älynnytkään. Onneksi meillä oli mukana konkari, joka tiesi, miten toimitaan ja pääsimme huoneesta ulos jopa ennen tunnin päättymistä. Toki vihjeitä piti välillä kysyä, koska jäimme jumittamaan yhteen johtolankaan emmekä tienneet, miten edetä. Voin todella suositella pakohuonetta kaikille - en nimittäin tiedä, kenelle tuollainen livepeli ei sopisi! Huoneessa oli tietysti joitain jännittäviäkin elementtejä ja joku olisi voinut vähän säikähtääkin, mutta mitään pelottavaa ei ollut ja aion varmasti kasata porukan ja mennä uudestaan pelaamaan, kunhan uusi peliteema julkistetaan. Ihan superhauskaa ja todella erilaista eikä tarvitse ajatella, että pitäisi olla jokin erityistilaisuus, jotta voi mennä pelaamaan vaan ihan vaan kaveriporukallakin kannattaa käydä ratkomassa mysteeriä.

Päivän päätteeksi menimme syömään ravintola Sohwiin, josta olimme varanneet kabinetin. Sohwi ei ole ehkä ensimmäinen ravintola, joka tule mieleen varattaessa ruokapaikkaa baby shower -porukalle. Olisi kiva tietää, mikä mielikuva ihmisillä on Sohwista, siis muukin kuin "legendaarinen Jyväskylän baarimaailman peruskivi"  sillä itse ainakin pitkään ajattelin, että kyseessä on jonkinlainen rokkibaari, josta saa viinaksien ohella myös jotain mättöruokaa. Sohwin tärkein funktio minulle on ollut karttakepinkatkojaisten jatkopaikka eli koulujen lopettajaispäivän iltana/yönä baari on täynnä "rankka työ vaatii rankat huvit" -meiningillä juhlivia kansankynttilöitä. Näkemykseni on kuitenkin muuttunut ja nostankin nykyisin Sohwin Jyväskylän ruokaravintoloiden Top 3: eeni - se on aika hyvin, koska olen superkriittinen tyyppi, mitä tulee ruokiin ja ravintoloihin.

Kun paikkaa valitessa tsekkasin Sohwin menun, niin sen jälkeen minun ei tarvinnut edes miettiä vaan päätin tehdä varauksen samantien. Kabinetti oli ilmainen ja olin todella yllättynyt, että tilasta ei peritä erillistä vuokraa. Kabinetti oli oikein hyvä ajatus, koska valaisimme tulevaa äitiä monilla yksityiskohtaisilla asioilla synnytyksestä ja vauvanhoidosta ja oli tietysti muutenkin kiva istua porukalla omassa rauhassa. Otin kabinetista kuvan sen jälkeen, kun olimme syöneet ja jäin viipyilemään siinä ajatuksessa, että olen aina tykännyt pöydistä ruokailun jälkeen. Rytätyt servetit ja käytetyn näköiset astiat kertovat siitä, että taas on nautittu elämästä! Mieleeni tuli eräs muistikuva Amsterdamin reissulta... Kun olimme lähdössä alkuillasta ulos ja kävelimme kadulla, niin erääseen pieneen, katutasossa olevaan taidegalleriaan, jossa oli suuret ja kirkkaat ikkunat, oli juuri tullut ihmisiä - supertyylikkäitä ja trendikkäitä ihmisiä. Pöytä oli katettu, leipäkoreissa oli patonkia, kynttilät paloivat, viinipullot olivat ojennuksessa ja servetit tanassa. Saatoin melkein haistaa steariinin, täyteläisen punaviinin, parfyymit ja partavedet ja kuulla iloisen puheensorinan, joka lähti toisiaan halaavista ja poskisuudelmia vaihtavista juhljoista. Kun sitten yömyöhällä palasimme hotellille ja ohitimme tuon gallerian, niin se oli tyhjä ja himmeät yövalot paljastivat sen, että kynttilät olivat valuttaneet steariinia vinoon menneille liinoille, joille oli läikkynyt punaviiniä ja leivänmuruja, lasien reunoissa oli huulipunatahroja ja tuolit olivat jääneet niille sijoille, joilta ihmiset olivat nousseet. En osaa sanoa miksi tuo näky ja kokonaisuus on jäänyt mieleeni näin voimakkaasti, mutta jotain hyvin liikuttavaa, kiehtovaa ja elämänmakuista tuollaisessa on. Ja siinä tyhjässä galleriassa oli jotain hyvin haikeaa samalla, kun ilmassa väreili vielä muistot hauskasta illanvietosta. En edes pyydä nyt anteeksi, että eksyin baby shower -aiheesta, koska minusta juuri tuollaiset mieleenjääneet tuokiokuvat ovat ihan parhaita matkamuistoja ja ne herättävät niin syviä ja kauniita tunteita, että ei edes pidä ryhtyä pahoittelemaan! 

Sohwi oli hyvä valinta siksi, että ruokalista on erittäin monipuolinen ja virkistävän erilainen. Menu ei ole ihan perinteinen vaan asiakas saa eteensä vinyylilevykoteloa muistuttavan Food Albumin ja nyt on menossa jo Food Album XI. Ruokalistalla oli monta eri vaihtoehtoa, joista innostuin ja joita minäkin olisin voinut syödä sellaisenaan... Yleensä kun äkkään jonkin hyvän annoksen, niin huomaankin, että siinä on homejuustoa tai cashew-pähkinöitä tai jotain muuta, mitä en voi syödä. Sohwin ruokalistaa laadittaessa on uskallettu ottaa riski ja laittaa listalle useita täysin vegaanisia annoksia. Vegaanivaihtoehdot ovat houkuttelevia, ne sisältävät runsaasti eri raaka-aineita ja uskallan väittää, että niitä rohkaistuu kokeilemaan ei-vegaanikin, etenkin kun hintataso on kohtuullinen. Ruokalistalta löytyy vaihtoehtoja myös perinteisempiin makuihin tottuneille, on pitsat ja burgerit ja on myös mahantäytettä vannoutuneille lihansyöjille - pihvejä ja jopa maksaa ja kana-annoksistakin löytyy herkulliset vaihtoehdot. Olen joskus syönyt bearnaise-kanaa ja se annos on jäänyt mieleeni suussasulavana ja kanaleipä taas jäi mieleen, koska meillä oli kokous Sohwissa enkä kyennyt keskittymään aiheeseen, sillä hoin koko ajan, että onpa hyvää, kylläpä on hyvää, niin juu, ai missä kohtaa ollaan menossa esityslistassa...

Food Albumin välissä olevalta sesonkilistalta löytyy vaihtuvia annoksia, mm. päivän kalaa ja minä poimin listalta oman annokseni eli Sohwin leipätaskun, johon kuului italialainen juusto-vehnätasku (kyllä, oli hyvin italialaisen oloinen), pekoninakki (lähiruokaa, koska Tiituspohjan Palvarilta), Dijon-majoneesi, chiliketsuppi (ei liian tulista), marinoitua punasipulia (erinomaista!), vihannesspagettia (mielenkiintoista), paahdettua sipulia (kiva lisä) ja hapankaalia (pikantti lisä annokseen) sekä tikkuperunat (voi taivas, tällaisia ranskiksia olen niiiiin kaivannut ja nämä olivat parhaimmat, mitä olen aikoihin syönyt!).

Hyvä esimerkki vegaaniannoksesta on Hippidippi, johon kuuluu friteerattua kukkakaalta, mustapapuseitania, falafel-pyöryköitä, talon gourmet -leipää, blue cheese -kermaviiliä, piparjuurimajoneesia ja mustapapumajoneesia sekä tikkuperunoita.  Tuollaisella annoksella täyttyy maha, olitpa sitten vegaani tai et!

En kuvannut kaikkia annoksia, mutta tässä vielä yksi... HP-leipä eli ylikypsää naudan niskaa ruis-vehnäleivällä, bataattilohkoja, piparjuurimajoneesia, kasviksia ja vihersalaattia. Tuokin annos olisi minulle maistunut ja nyt huutelenkin, että kuka lähtisi Sohwiin kanssani syömään? Koska sen lisäksi, että ruoka oli maittavaa, myös palvelu pelasi ja kun edellisen ravintolakäynnin jälkeen mietin, että vaadinko tarjoilijoilta liikaa ystävällisyyttä, niin nyt olen sitä mieltä, että en. En ole vaan muistanut, millaisia ovat oikeasti iloiset ja reippaat tarjoilijat! Meitä siis palveltiin ystävällisesti ja mukavasti ja minun mieltäni lämmitti erityisesti se, että tarjoilija oli entinen oppilaani. On aina upeaa nähdä, miten entiset oppilaat etenevät elämässä ja on jännää, miten ihmeessä voin muistaa jonkun oppilaani vuosien takaa. Sellainen erityishuomio vielä Sohwista sisäilmasairaan näkökulmasta, että rakennuksessa oli todella hyvä ilmanvaihto, raikas ilma ja helppo hengittää ja tämä on suuri plussa, koska liian usein joudun valikoimaan asiointipaikkani sen mukaan, että missä henki kulkee ja missä ei.

Jotta ei mene ihan kehumiseksi, niin täytyy mainita, että Megavegan-burgerin vegepekoni oli pettymys, sillä pekoni vain soijasuikaleita. Toinen pettymys oli jälkiruokajäätelö. Jäätelössä sinänsä ei ollut mitään vikaa, sillä Liisankankaan tilajäätelö on aina hyvää, mutta saimme odottaa jälkiruokia liian pitkään ja jäätelöt olivat päässeet sulamaan liikaa. Myös jätskiannoksen pientä kokoa kritisoitiin ja annoksessa ollut ananas oli kuulemma pahaa ja eräs sanoikin, että annoksen paras osa oli keksi. Minä vetelin sillä välin suu muikeana Bacardi-mustapapukakkua, joka oli tymäkkää tumman suklaan makuista kakkua. Olisin kyllä kaivannut enemmän Bacardin makua! Vaikka en alkoholia juokaan, niin ruoissa siitä pidän ja joskus olenkin naureskellut, että minä en juo alkoholia vaan syön. Tosin nykyisin yritän muistaa, että ei pidä juoda enää mitään jälkiruokien kastikkeita, koska niissä on prosentteja ja sitten olen pienessä tuiterissa ja siinä on paha selitellä, että "mitäänennoooottanu!". Sitten voi käydä kuten Tallinnassa aikanaan, kun söin liekitettyjä hedelmiä ja imaisin ahneuksissani kastikkeen ja sitten lähtiessämme kirjoitimme vieraskirjaan ja siihen tuli kotipaikakseni Jupyskyfä, vaikka olin aivan selkeästi kirjoittavinani Jyväskylä.

Anteeksi, että ajauduin baby shower -aiheesta ravintola-arvosteluun, mutta en voi mitään sille, että ruoka on puoli elämääni, mutta mennäänpäs nyt takaisin vauvakutsuteemaan. Kun ruoat oli syöty, niin lahjoimme tulevaa äitiä erinäisillä tarvikkeilla ja asiaan myös kuuluu kertoa keltanokkaäidille, mihin kaikkia omituisia härpäkkeitä, öljyjä ynnä muita tarvitaan. Ainakin minä olin ennen synnytystä huuli pyöreänä kaiken maailman välineistä ja vauvatarvikkeista enkä olisi koskaan voinut uskoa, millainen varustearsenaali pientä ihmistoukkaa varten tarvitaan! Tottakai äitikin sai itselleen jotain kivaa ja suklaan lisäksi häntä muistettiin lahjakorteilla.

Meillä oli ihanan erilainen baby shower -päivä ja jos vastaavia juhlia jatkossa tulee, niin aion ainakin yrittää mennä vastaavalla kaavalla. Tällaiseen tyyliin päivän järjestäminen on huippuhelppoa, koska kenenkään ei tarvitse nähdä vaivaa siivoamisen ja leipomisten suhteen ja kaikki pääsevät rentoutumaan. Minä ainakin olin rentoutumisen tarpeessa ja minulle heräsikin ajatus, että olisi tarpeen järjestää after baby -bileitä, missä vauvanhoidosta nuutunut äiti saisi kokonaisen päivän itselleen!

Millaisia baby showereita teillä on ollut? Entä onko pakohuone tuttu?