Hauskaa vappua!

Jee, vappu! Jaksaako kukaan muu aikuinen olla yhtä innoissaan kuin minä? En varmaan koskaan kasva aikuiseksi, kun kyse on mistä hyvänsä sesonkijuhlista tai teemabileistä. Eilen kävin kaupassa ja innostuin ostamaan itselleni gerberakimpun vapun kunniaksi. Kukkia ihasteli eräs  rouva ja hän sanoi, että kyllä sitä aina muille ostelee, mutta ei ikinä itelleen. Ajattelin, että ehkä minä ihan ite olen sen arvoinen, että voin kimpun ostaa, etenkin kun ei ollut kovin kalliskaan. Oranssit ja keltaiset kukat sopisi vappuun, mutta päädyin näihin vaaleanpunaisiin. Nyt olen jostain syystä ihastunut vaaleanpunaiseen väriin. Nämä kukat ovat kyllä ihan mieletöntä väriterapiaa.

Eilen kipitin varastoon hakemaan vappukamat eli kassilliset peruukkeja, hattuja ja kaikenlaista sälää. Viime vuonna olikin välivuosi, kun en imetys- ja vaipparumbalta jaksanut hassutella. Mutta muuten joka vuosi kaivan vappukamat esille yhtä innoissani ja sanon ihan samat asiat... Tuo on muuten yksi merkki siitä, että on tullut vanhaksi! Olen ihan varma, että kun lapseni kasvaa, niin hän oppii tietämään jo etukäteen, mitä aion sanoa. Aivan kuten minä tiedän, mitä äitini sanoo esim. jouluaattona, kun tullaan hautausmaalta: "Ai miten hyvältä kinkku tuoksuu" ja kun katson Lumiukkoa ja Walking in the air alkaa soida, niin äiti sanoo, että "Tää sit on nätti kappale". Joka vappu äitini sanoo, että pitäisi olla niitä työväenlauluja ja juhannuksena, että nonni, nyt se kesä on sit ohi. Ja joka vappuna minä vedän ruskean peruukin päähän ja kikatan, että "Kato, Martti Servo". Vappuperuukkien tutkiminen herättää aivan huippuja muistoja railakkaista vapuista ja noiden muistojen parissa on ihan pakko viivähtää.

Vappuperinteisiini kuuluu myös tietysti ilmapallot ja serpentiinit ja tänä vuonna pääsin halvalla, koska ei tarvinnut ostaa uusia. Entisiäkin oli ja ihmettelin jopa, että miten minulla oli niin paljon serpentiiniä. Uskotteko, että olen säästänyt serpentiinejä omasta lapsuudestani? Öööööö. Ne on siis noin 30 vuotta vanhoja! Enkä niitä raaski käyttää, mutta ehkä sitten, kun taapero älyää serpentiineistä jotain, niin raaskin ne hänelle lahjoittaa. Ilmapallot on roikkuneet ikkunassa jo lapsen synttäreistä asti eli maaliskuusta sillä ajatuksella, että kohtahan se vappu on. Eteisen kaapissa oli serpentiinirulla viime vapusta asti, koska silloin ajattelin, että eipä toinna viijä varastoon, koska kohta on taas vappu! Ja nythän se on ja ihmettelen, että miten aika rientää näin!

Vappuuni kuuluu myös munkit ja sima ja eilen illalla myöhään tein pienen satsin munkkeja perintöreseptillä. Tein myös salaattia, jonka ohjeen bongasin Beach house kitchen -blogista. Sovelsin vähän, koska ei ollut juustoa joten laitoin korvaavaksi elintarvikkeeksi kinkkua :) Ei ihan sama kuitenkaan, mutta toimi niinkin ja onpahan nyt hyvin ruokaisa pasta-kinkku-selleri-salaatti, jota tulen aivan varmasti tarjoamaan seuraavissa illanistujaisissa.

Simaa en tehnyt itse, koska en jaksa alkaa väsäämään ja sitäpaitsi Porvoon Vanhan Fabriikin sima on niin hyvää, että on ihan turha tehdä itse. Tuo Porvoon sima sopii myös vatsalleni. Oma sima kun on sen verran tujua tavaraa, että vatsani menee siitä serpentiinille. Ja omassa simassa on myös se riski, että siihen tulee prosentteja, kuten minulle kerran kävi ja tulin vahingossa pieneen hiprakkaan vappubrunssilla. Suklaakakkuakin meillä on, koska se oli miehen toivomus ja ohje on Maizena-paketin kyljestä aikanaan bongattu. Kakusta tuli vähän ruma, mutta kunhan siihen lätkäistään kermavaahtoa ja jätskiä, niin kakun ulkonäöllä ei ole väliä.

Minä menen nyt herkuttelemaan salaatilla, broileripihveillä ja munkeilla ja sitten suunnataan kaupungille katsomaan Minna Canthin patsaan lakitus. Huomenna mennään ihmettelemään vanhojen autojen kulkuetta ja sitten möllitään, sitä ei olekaan tullut tehtyä aikohin. Mitä teillä on suunnitelmissa tänään ja huomenna?

Hauskaa vappua!