Klassinen talviasu: Marks & Spencer villakangastakki, Balmuir Kid mohair -huivi ja Ril's -laukku

En jaksanut kahlata blogiarkistoa läpi tutkiakseni, että milloin viimeksi täällä on ollut asukuvia, mutta siitä on jo ihan liian kauan! Korjataanpa asia nyt ja esitellään minulle tyypillinen ja tavallinen talviasu, joka rakentuu klassisista elementeistä eli laadukkaista saappaista ja tyylikkäästä laukusta, perinteisestä villakangastakista ja lämpimästä kaulahuivista.

Kuvat otettiin viikko sitten lauantaina Jyväskylän keskustassa enkä nyt jaksa harmitella sitä, että oli pimeää. Kuvistani tulee nimittäin aina yhtä sumeita, olipa päivänvaloa tai ei. Ehkä sumeat kuvat voivat olla blogini kiva ominaispiirre :)? Blogini eräs kantava ajatus onkin ollut matalan kynnyksen kuvien julkaisu ja se, että pistän kampoihin sille, että jokaisen harrastelijabloggaajankin kuvien pitäisi olla täydellisiä ja vimpan päälle muokattuja.

Aloitetaanpas asun esittely takista. Minulta puuttuu kunnollinen ja tyylikäs toppatakki - sellainen josta maalaiset puhuvat kaupunkitakkina. Olen tosi huono ostamaan toppatakkeja, koska en ikinä löydä mieleistä/hyvin istuvaa/sopivanhintaista. Siksi minulla on lähes aina villakangastakki eikä siinä mitään, sillä minä todella pidän villakangastakeista. Olisi vaan tässä Suomen ilmastonmuutosolosuhteista kärsivässä talvessa käytännöllistä, jos olisi myös toppatakki käytettävissä, villakangas kun ei oikein tykkää vesisateesta! Lauantainakin sää muuttui aurinkoisesta pakkaspäivästä vetiseksi illaksi.

Jos kunnollisen toppatakin löytäminen on vaikeaa, niin on erittäin vaikeaa löytää kelvollista villakangastakkia. Viime vuonna loppuraskauden aikaan kävin Marks & Spencerillä ja ihastuin yhteen takkiin. Mallailin sitä pyöreän masuni ja yli kymmenen ekstrakilon kanssa ja olin ihan varma, että takki olisi minulle täydellinen: sopivan pituinen, että lämmittää pehvaa, sopii hameen kanssa ja ruudullinen takki olisi kivaa vaihtelua ainaisten mustien takkien sijaan. Myyjä oli oikein ystävällinen, mutta luulen, että hänen mielestään oli hölmöä ostaa takki, koska sen istuvuutta ei voinut kunnolla todeta ja sitäpaitsi eihän sitä koskaan tiedä, minkä kokoiseksi raskauden jälkeen jää (tätä minulle on toitotettu). Paitsi että minä päätin, että en jää lylleröksi! Ostaa täräytin takin ja ostopäätöstäni tuki se, että takki oli vielä alennuksessa. Alkuperäistä hintaa en muista tarkalleen, mutta se oli pitkälti toistasataa euroa ja alehintaa jäi vain seitsemänkymppiä. Kuulostaa varmaan uhkarohkealta tehdä tuollaista hankintaa tuossa tilassa, mutta minä olen joskus hyvin varma asioista ja siksi uskallan tehdä muiden mielestä hölmöltäkin tuntuvia päätöksiä. Arvelin ostohetkellä, että en varmastikaan tule myöhemmin löytämään vastaavaa takkia ja olin oikeassa, koska en ole noin hyvää takkia löytänyt, kun olen huvikseni kaupoissa kierrellyt. Takki jäi lojumaan kaappiin, koska tuli kevät ja vauva, sitten olikin kesä ja syksyllä kun takkia koitin, niin se oli kireä. Olin silti vakaasti sitä mieltä, että takki vielä mahtuu ja niinhän siinä kävi ja olin enemmän kuin iloinen saadessani pukea päälle "uuden" takin. Etenkin nyt kun minulla on ostolakkokin enkä ole hankkinut mitään uutta. Vaikka takki on vuosi sitten ostettu, niin minulle se on uusi, koska en ollut käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Takkien ostaminen on ollut minulle aina hankalaa ja kun löydän sopivan yksilön, niin en luovu siitä ennen kuin se kuluu puhki. Toivon todella, että tämä takki on kestävä ja ainakin se tuntuu laadukkaalle ja jopa vähän ylelliselle pehmeän pintansa vuoksi. Minulle on myös tärkeää, että takki on oikeasti lämmin eikä vain näytä siltä.

Samoihin aikoihin takkiostoksen kanssa ostin Ril'sin konjakinvärisen laukun. Minähän olen aina kammoksunut konjankinväriä, mutta minulle taisi käydä niin, että ensin ihastuin pysyvästi beigeen ja sitten äkkäsin, että ei konjakkikaan mikään huono väri ole ja ostin kuvissa näkyvät saappaat. Ril'sin laukku oli alelöytö Aleksi 13: sta ja harmittaa, kun Jyväskylässä ei enää Aleksia ole. Sieltä nimittäin löysin suurimman osan kengistä, vaatteista ja laukuista silloin, kun vielä shoppailua harrastin. Tämä Ril'sin laukku oli järkihankinta, koska tarvitsin suuren laukun moneen käyttöön. Laukku onkin ollut työkäytössä, reissukäytössä ja toimii myös hoitolaukkuna. Se on niin reilunkokoinen, että sinne mahtuu vauvan perustarvikkeet omien tavaroideni lisäksi. Laukkua ostaessani pohdin kovasti eettisiä ja ekologisia kysymyksiä, mutta päätin sallia itselleni materialismin ja päädyin ostamaan laadukkaan oloisen laukun, etenkin kun hintaa jäi viitisenkymppiä vai olikohan kuuskymppiä. No kuitenkin mielestäni hyvin halpa noin suureksi ja myyjän puheiden mukaan laadukkaaksi laukuksi. Ril's merkkinä ei merkitse minulle oikein mitään ja olisin ostanut tuon laukun, olipa siinä jotain merkkiä tai ei.

Huivi ansaitseekin sitten ihan oman postauksensa ja sellainen on tulossa lähiaikoina. Tämä pehmoinen ja lämpöinen huivi-ihanuus on siis Balmuirin Kid mohair -huivi, jonka tilasin itselleni joululahjaksi. Huivista en nyt siis jaarittele enempää, vaikka tekisi mieli, mutta sanonpahan vaan, että aaaahhh, ihanan luksuksellista! 

Otin vielä pari lähikuvaa huivista, mutta kameralla on vaikeaa vangita tismalleen oikeaa sävyä ja näissä väri meni vähän turhan kalseaksi, vaikka huivin sävy onkin Silver Pink eli kylmään vivahtava vaaleanpunainen. Pikkuinen käsi tuossa tunnustelee pörröistä huivia!



Tulen varmaan aina olemaan huono yhdistelemään värejä ja tyydyn ehkä jopa liian klassisiin (= tylsiin?!) yhdistelmiin. Minun silmääni viehättäisi, jos tässä asussa  olisi kokomustat tai harmaat saappaat ja musta laukku. Mielestäni konjakinväriset osat ei natsaa vaaleanpunaisen huvin kanssa ollenkaan. Olin kuitenkin aika tyytyväinen tähän asuun siinä mielessä, että kaikki sen osat ovat sellaisia, joista tykkään ihan älyttömästi. Laukku mätsää kenkien kanssa täydellisesti ja kengistä löytyy juttua täältä. Mitä mieltä blogiraati on? Itse kun olen vähän sokea omalle pukeutumiselleni ja olisi ihan virkistävää, jos joku joskus ehdottaisi jotain vähän erilaista. Minä jo suunnittelin, että mies voisi stailata minut jonain päivänä... Mitähän siitäkin tulisi :D?