Rocky road -kuorrutteiset joulumuffinit

Nyt tulee juttuja niin nopeaan tahtiin, että monet ei ole varmaan ehtineet edellisiäkään lukea! Olen laittanut tähän postaukseen linkkejä edellisiin juttuihin, jos haluat käydä niitä kurkkimassa. Kakkuohje löytyy täältä, eiliset höpinät kakkuvuoasta ja isänpäivän vieton myöhästymisestä kerroin täällä. Aluksi oli tarkoitus laittaa kaikki kolme eri aihetta samaan blogijuttuun, mutta ymmärrätte varmasti, miksi on parempi jakaa jutut näin. Informatiivisten ja pitkien otsikoiden harrastajana olisin ollut ongelmissa otsikon keksimisen kanssa ja monen eri aiheen yhdistäminen tekee postauksista sekavan ja pitkän. Minulla kun on muutenkin tapana kirjoittaa pitkästi.

Tämä muffinikuorruteohje ei ole minun mielestäni edes mikään varsinainen ohje, koska tässä ei tarvitse oikein osata mitään, mutta halusin jakaa teille helpon ja näyttävän idean, joka onnistuu tumpeloltakin. Tein maustekakun pienehköön Darth Vader -vuokaan ja koska taikinaa jäi yli, niin laitoin sitä suuriin muffinivuokiin.

Kaapissa oli vaahtokarkkeja, koska olin hankkinut niitä erästä kakkua varten. Minun on pitänyt kokeilla liivatteetonta hyytelökakkua, johon tulee vaahtokarkkeja, mutta en ole vielä kakkua innostunut tekemään. Kun löysin kaapista vaahtokarkit, niin äkkäsin, että hiiskatti, minähän teen muffineihin rocky road -tyyppisen kuorrutteen. 

Sulatin suklaata ja laitoin pienen tilkan öljyä suklaan joukkoon, jotta suklaa ei jähmety kovaksi. Sulan suklaan pinnalle ripottelin kuivattuja karpaloita, murskattuja saksanpähkinöitä (luomuja, ainoita pähkinöitä joita voin syödä) ja vaahtokarkkeja. Toki kuorrutteeseen käy vaikka mitkä ainekset, mutta nämä oli ne, mitä kaapistani löytyi. Tällaisissa rocky road -systeemeissä parasta on, että näitä voi soveltaa. Oooh, ihan juuri pälähti päähän piparminttuiset rocky roadit... Suklaan päälle kun murustaa polkkakarkkeja, niin näyttää superjouluiselta! Piparminttu -rocky roadiin sopii tietysti valkosuklaa... Ja päälle lumihiutaleen muotoisia koristeströsseleitä tai hopeisia koristepalloja (siis niitä pieniä ja kovia kakkukoristepalloja, ei kuusenpalloja!).

Vaikka itse sanonkin, niin nämä olivat niin törkeän hyviä, että täytyy käyttää sanaa muffingasm. En herkuttele kovin usein ja aika kauhulla katsoin isoa muffinia, mutta miehen kanssa teimme tasajaon eli mies söi pohjan ja minä kuorrutuksen - reilu peli! Eihän tuo pelkkä kuorrutus vastaa ehkä kuin yhtä suklaapatukkaa, että sinänsä ihan kohtuullinen määrä herkuttelua, mutta sokeria välttelevälle tuo on jo överiannos. Fiilis oli kyllä huipussaan, kun asetuin itsenäisyyspäivänä sohvalle ja edessäni tarjottimella oli herkkuleivos, itsetehtyä glögiä rusinoiden ja manteleiden kera ja otinpa ihan jouluservetinkin. Täydellistä kotoiluluksusta!

Ihan parasta tässä muffinissa oli se, että tämä maistui vähän samalle kuin Fazerin joulusuklaa. Siis se levy, missä on piparinmuruja ja jouluisia mausteita. Minä olen ihan kahjona siihen ja olen joka vuosi ostanut suklaalevyn ja mutustellut sitä samalla, kun olen askarrellut joulukortteja ja kuunnellut Vesa-Matti Loirin joululevyä (tämä on hyvin tärkeä yksityiskohta). Nykyisin jätän suklaalevyt kauppaan ja hoikempi puoliskoni saa pitää huolen suklaansyönnistä. Mutta tästä muffinista tuli siis se sama joulufiilis, mitä on tullut Fazerin joulusuklaan syömisestä! Jouluun liittyy paljon erilaisia aistimuistoja ja oli jännä huomata, että joulusuklaalla onkin ollut minulle merkitys yhtenä joulumielen tuojana. On myös ihanaa huomata, miten joulu rakentuu pikkuhiljaa monista eri asioista ja joulua kohti mennessä joulufiilis lisääntyy päivä päivältä. Juuri aamulla luin jostain mainoksesta otsikon "Parasta joulussa on odotus" ja niinhän se on, vaikka enää joulu ei tunnukaan niin hurjan kutkuttavan jännittävältä ja ihmeelliseltä kuin muksuna.

Tällaiset muffinit ovat helppoja ja näyttäviä tarjottavia ja näitä kelpaa viedä tuliaisiksikin ja voi olla, että hyödynnän tätä ideaa toisen ja kolmannenkin kerran. Ehkä siirrän tämän kuorruteidean pipareihin eli kuorrutan piparit suklaalla ja ripottelen päälle kaikkia tykötarpeita. Hätähousuisen ja ahneen herkkuhimoisen versio tästä on se, että ottaa yhtäaikaa palan suklaata ja palan piparia suuhun ja mutustelee niitä. Tiedän jo pari ihmistä, jotka todennäköisesti tätä vinkkiä testaavat.

Tykkääkö muut suklaan ja piparkakun yhdistelmästä? Aika monilta olen nimittäin kuullut, että se on liian erikoinen yhdistelmä ja ihan pyhäinhäväistys, koska joulupiparit pitää syödä erikseen eikä niitä saa tuunailla. Entä mitä makumuistoja sinun jouluusi liittyy? Tietysti kai ne perusjutut, mutta onko jokin tuollainen vastaava pikkujuttu kuin tuo minun joulusuklaamuistoni?