Musta bileasu: Chanelia, nahkaa ja statement-koru

Lauantaina oli erään Hyvin Tärkeän Ihmisen synttäribileet, joita olin odottanut koko syksyn. Onhan tässä ollut kaikenlaista rientoa, mutta joitain juhlia vaan odottaa enemmän kuin toisia... Viime viikolla oli vielä epävarmaa, että pääsenkö bileisiin ja olin ihan tulisilla hiilillä ja meinasin marttyyriksi ruveta, mikä ei ole ollenkaan tapaistani. Ensimmäinen lapsenvahti ei päässytkään hoitamaan vauvaa ja vieläl auantaiaamuna ihmettelin, että mitenkähän Universumi meinaa vauvan hoidon järjestää ja onko minun tarkoitus edes lähteä mihinkään. Minua harmitti, jos en pääsisi juhliin, koska olin niitä niin odottanut ja olisi ensimmäinen kerta 8 kuukauteen, kun pääsisin miehen kanssa kahdestaan johonkin. Me kun emme ole viettäneet yhden yhtä kahdenkeskistä hetkeä vauvan syntymän jälkeen emmekä ole edes käyneet missään kahdestaan. Toki vauvan nukkuessa olemme saaneet olla kahden, mutta varsinaista parisuhdeaikaa ilman vauvaa ei meillä ole ollut. Mielestäni sitä ei pikkuvauva-aikana tarvitse ollakaan enkä ole sitä kaivannut, mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että olisi aika kiva viettää aikaa ihan kahdestaan ja keskittyä vain yhteen hurmuriin eikä kahteen. Parisuhteen kannalta on kuulemma ihan terveellistäkin laittaa vauva hetkeksi hoitoon, että äiti ja isi pääsee pan...nukakkuja leipomaan kaikessa rauhassa :).

Lauantaiaamuna sitten mietin, että kenet pyydän lapsenvahdiksi, vaihtoehtoja kun ei oikein ollut. Vauva ei ole ollut ulkopuolisessa hoidossa enkä kykene yhtäkkiä tyrkkämään pienokaista kenenkään tuntemattoman hoitoon. Sitten mieleeni muistui eräs ihana ihminen, joka on tehnyt vauvalle vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa ja laitoin hänelle viestin ja hän lupasi muitta mutkitta ottaa vauvan hoitoon! Jee! Pidän tavattomasti ihmisistä, joiden kanssa asiat sujuu muitta mutkitta. Sitten minun pitikin pistää hösseliksi ja ryhtyä väsäämään synttärikorttia. Toki olisin sen aiemminkin voinut tehdä, mutta enhän minä ollut ehtinyt. Kortin tekeminen ei ollut ihan pikkujuttu, sillä liimailin isolle kartongille lehdistä leikattuja otsikoita ja kuvia, jotka liittyivät hauskalla tavalla päivänsankarin elämään. Tuollaisia kortteja tehtiin joskus yläasteaikana ja idea on mielestäni edelleenkin toimiva ja persoonallinen. Toivoin vain, että minulla olisi ollut enemmän aikaa väsätä korttia, mutta "saa kelvata" taitaa olla nykyisin mottoni.

Sitten kun olin päsmäröinyt kaikkea mahdollista, niin piti sännätä vaatehuoneeseen ja tutkia, mitä voisin laittaa päälle = mikä mahtuu päälle. Päädyin noin kolmen minuutin pähkäilyn jälkeen nahkahameeseen, joka on perusvaatteeni bileisiin. Yläosaksi valikoitu Klingeliltä tilattu erikoinen vaatekappale. Siinä on alla musta trikootoppi ja päällä toispuoleinen laskeutuvaa materiaalia oleva liuhake. Vaate ei ollut paras mahdollinen vatsapömppäni peittämiseen, mutta en jaksa murehtia pömppää, joka on osoittautunut kovin sitkeäksi häätää. Bileisiin lähtiessä massu ei pömpöttänyt kovinkaan pahasti ja omasta mielestä olen hoikistunut vatsasta ehkä sentin, mutta juhlaherkkujen syömisen jälkeen maha pullahti ulos ja hame alkoi kiristää.

Tässä erittäin amatöörimäisesti peilin kautta otettuja kuvia, olkaapa hyvät! (Olen täysin syytön siihen, että minulta puuttuu blogikuvaaja.)

Pienen vauvan äidillä ei ole kovinkaan paljon aikaa tälläytyä ja sudin meikit naamaan pikavauhtia ja yhtä pikana kietaisin hiukset kiinni. Yleensä minulla on hiukset auki, koska en osaa hiuksia laittaa ja hiukseni ovat hieman haastavat. Minusta ne ovat suoraan sanoen itsepäiset enkä ryhdy minkään itsepäisen kanssa taistelemaan. Aika näppärästi sain hiukset vedettyä toispuoleisesti kiinni koristeellisella soljella ja (olevinaan) kampaus oli valmis. Laineet  on omasta takaa - luonnontaipuisa tukka on kätevä, koska ei tarvitse erikseen kiharrella!

Tässä Instagramiin lataamani kuva meikistäni. Kirjoitin tekstiksi "Party is over, but I'm still fabulous" ja suomalaiseen makuunhan tuo on ihan liian itseriittoisesti sanottu. Mutta kun minulla oli sellainen olo, tiedättekö se sellainen olo, kun kerran vuodessa tuntee itsensä ihan hirmuisen nätiksi ja meikitkin on onnistuneet eikä pitkin poskia. Ja minun mielestäni meidän naisten tulisi sanoa joka päivä itsellemme, että olemme fabulous olimmepa tälläytyneet tai emme! (Huomaa taustalla näkyvä, pinnasängyn reunalla oleva jokaäidin vakiovaruste: kuulosuojaimet!)

Asun "piristeenä" toimi uusi kaulakoruni. Joo, ihan riehaannuin ja kävin ostamassa korun. Eihän minun ollut tarkoitus sellaista ostaa, mutta olen pitkään haaveillut neuleesta, jonka kaula-aukossa olisi joitain suuria koristekiviä. Sellaisen peseminen on hankalaa eikä koristeet kestä pitkään kauniina, joten en ole neuletta ostanut. Siksi järkeilin, että ostankin korun, jonka voi yhdistää monen vaatteen kanssa eikä minun tarvitse ostaa yhtään uutta vaatetta! Bijou Brigitestä löytyi tällainen kohtalaisen näyttävä koru ja nyt uskaltauduin kokeilemaan, pitääkö liikkeen lupaama nikkelittömyys paikkaansa. Minä kun reagoin herkästi monille nikkelittömäksi mainituille koruille. Tietenkään tuo koru ei mikään välttämättömyys olisi ollut ja minulla oli vähän huono omatunto ja ajattelinkin, että en osta kohta enää itselleni mitään pientäkään ekstraa, kun aina tulee morkkis. Noh, kuitenkin ostin vielä kaulakorun kanssa mätsäävät korvikset.

Kengät on samat, ikivanhat nilkkurit, jotka on käytössä sekä arjessa että juhlassa eikä niistä tointanut ottaa yksityiskohtaisia kuvia. Nyörilliset bilesaapikkaani puristavat pohkeista enkä olisi niitä nahkahameen kanssa laittanutkaan, koska ainakin minulle tulee liian helposti epämääräisiä mielleyhtymiä piikkikorkosaapikkaista ja nahkahameesta. Kenkäongelmat ja laukkuongelmat ratkeavat nykyisin hyvin helposti, koska todellakin turvaudun aina tiettyihin luottojuttuihin. Eräs luottojuttuni on Chanelin laukku. Minulta puuttuu ns. bilelaukku, vaikka laukkuja minulla on, mutta ei yhtään mustaa bilelaukkua! Ja sellainenhan on jokanaisen peruslaukku! Mutta onneksi minulla on rakas Chanelini ja täytyy vain luottaa siihen, mitä siitä on sanottu, eli että se sopii kaikkien asujen kanssa. En ole ihan samaa mieltä ja minua karmii ne kuvat, joissa julkkikset kulkevat lentokentällä megasuurissa aurinkolaseissa, veluuriverkkareissa ja Chanelin laukku kainalossa. Mutta jos minä olisin joku parishilton, niin kai minäkin tekisin niin. 

Paita: Klingel
Hame: Ritva Falla/Marimekko (ostettu käytettynä)
Sukkikset Lidlistä (antakee armoa!)
Rannekorut: Klingel (ilmaislahja)
Laukku: Chanel
Kello: DKNY
Kaulakoru ja korvikset: Bijou Brigitte
Sormukset: Timanttisilta

Kovin mustahan tämä asuni taas on ja kokeilin kyllä viinipunaista laukkua, mutta jostain kumman syystä minua viehättää nämä kokomustat asut. Jälkeenpäin mietin, että tällaisessa synkässä asussa voisi olla jotain persoonallista, vaikka jotkut kuviolliset sukkikset tai jokin värikäs koru. Miten sinä asustaisit tällaiset vaatteet? Otan ihan mielelläni vinkkejä ja uusia näkökulmia vastaan! Onko sinulla jokin luottovaate/-laukku/-kengät bileisiin vai kipaisetko aina shoppailemassa jotain uutta?