Koirien joulu

Moi! Tai siis hau!

Me ollaan Eemu ja Veeti ja ollaan parhaita kamuja. Rotuero ei meitä haittaa emmekä välitä siitä, että beagle on pieni, mutta kuvittelee olevansa suuri emmekä välitä siitä, että nöffi on musta. Värinsä vuoksi Veeti saa esittää Tiernapojissa Murjaanien kuningasta. Eemu tahtoo olla Herodes, koska se tykkää olla keskipisteenä. Meillä on ollut vähän pulaa roolituksesta ja emäntä on multiploitunut sekä Knihdiksi että Mänkiksi, mutta tänä vuonna meillä onkin ihan oma pieni tähtipoika. Emäntä kun tuli keväällä kotiin mukanaan jokin aivan ihmeelliseltä tuoksuva pikkuinen nyytti, joka nyt ryömii lattialla ja sanoo ee-ee-ee aina meidät nähdessään ja hymyilee meille ja tahtoo tunnustella turkkejamme. Mutta se Tiernapojista. Tässä meidän jouluperinteitä kuvien muodossa ja muistoja menneiltä jouluilta.

Jos Eemulta kysytään, niin joulun paras juttu on lahjat, lahjat ja lahjat! Eemu alkaa odottaa joulua jo heti, kun ensimmäiset koristeet kaivetaan esille. Lahjat on annettu yleensä yläkerrassa (siis siellä paikassa, joka nykyisin on mummola) ja Eemu testaa emäntäänsä aina ennen joulua, että joko paketteja saisi. Eemu menee nököttämään kirjoituspöydän ääreen, tuijottaa pöydälle ja heiluttaa häntää ja vinkuu, pöydälle kun paketit on aina laitettu. Ja emäntä sanoo, että ei vielä, Eemu-kulta, ei vielä. Muutamana viime vuonna lahjat on annettu illalla ja talon alakerrassa, mutta Eemulle on porautunut mieleen pentuajan joulut, jolloin lahjat ojennettiin kirjoituspöydältä. Pitkän odotuksen jälkeen koittaa se päivä, jolloin ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kuin normaalisti, pistävät aamulla suuren lihaköntin uuniin ja hössöttävät. Olohuoneen nurkassa on puu (miksei sisällä voi aina olla puita?), jota Veeti ensimmäisenä joulunaan ihasteli. Se makasi kuusen edessä silmät suurina koko joulun ja sillä oli sellainen ilme, ettei se ollut koskaan nähnyt mitään niin ihanaa. Eemulle kuuset ja muut on tuttua joulurutiinia ja ne merkitsee vain yhtä asiaa: lahjoja. Siksi Eemu makaa koko aamun ihan rauhassa sohvalla, katselee piirrettyjä ja on kiltisti. Veeti on aina kiltisti, koska Veeti on nöffi. Beagle aktiivisempana koirapersoonana joutuu välillä ihan pinnistelemään, että malttaa käyttäytyä hyvin.

Lahjojen jakaminen alkaa! Se onkin jouluaaton riehakkain hetki. Tässä perheessä ei lahjoja jaetakaan muille kuin koirille. 

Kun Eemu rauhoittuu syömään lahjaluuta, niin Veeti voi ottaa sillä aikaa pienet torkut.

Ulkotemmellys lumessa on ihan parasta, oli joulu tai ei. Tänä vuonna taitaa tulla musta joulu ja Veetiä harmittaa, koska se rakastaa lunta. Eemu taas hyödyntää lumettomuuden ja harrastaa maansiirto- ja kaivamistöitä muhevassa mullassa ja hiekassa. Risu- ja käpyaarteitakin löytyy vielä kivasti, koska ei ole lunta niitä peittämässä. 

Emäntä antaa meille jouluherkkuja, ihan sellaisia koiramasuystävällisiä. Tänä vuonna olemme kaikki kolme dieetillä, mutta emäntä onneksi puhui sellaista, että jouluna voi vähän herkutella. Joulun jälkeen ryhdytään kaikki sitten yhdessä urheilemaan! Jaahas, Veeti protestoi ja sanoo, että hän ei ole lihava vaan ne on nuo karvat, jotka pörhistää!

Meidän koirien mielestä ihmisillä on jouluna ihan liikaa aikaa! Ne vaan makailee ja istuskelee ja niitten aivot on pehmittyneet liiasta kinkun ja Vihreiden kuulien ja konvehtien syönnistä ja sitten ne keksii, että laitetaan Veetikkä poseeraamaan pehmolelun kanssa! No onko tämä nyt sitten hauskaa? -kysyy omanarvontuntoinen Veeti.

 Veeti ja Eemu toivottaa kaikille HAUskaa joulua!