Joulunalushöpötystä

GLUNK! Se on se ääni, joka kuuluu sarjakuvasankarin kurkusta silloin, kun hänelle on käymässä kalpaten. Jos minä olisin sarjakuvahahmo, niin tuo GLUNK olisi kuulunut kurkustani perjantaina. Tajusin silloin, että jouluun on enää muutama päivä ja kohta voi laulaa, että kolme yötä jouluun on. Apuaaa... Miten aika menee näin ylinopeasti? Oma sisäinen kalenterini on kolmisen viikkoa jäljessä ja joulukuun puolivälissä elin vielä marraskuuta. Katsoin aina kalenterista väärää kohtaa ja edelleen olen sitä mieltä, että joulu on vasta muutaman viikon päästä. Onneksi minun ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään joulua varten, joten mitään joulustressiä ei ole eikä mitään hössötystäkään - siis normaalia hössötystä enempää, mutta siinäkin on ihan tarpeeksi.

Joulukortit tuli lähetettyä ja paketit postitettua, mutta en voi mennä takuuseen siitä, mitä kenellekin lähti. Olin nimittäin melko väsynyt viime sunnuntai-iltana, jolloin paketteja ja kortteja kirjoittelin. Ai että miksi piti jättää viime tippaan? No siksi, koska ei pitänyt, vaan olin suunnitellut, että laitan kaiken valmiiksi jo lauantaina. Sitten minulle iski taas oireilu päälle ja koko lauantai meni ihan harakoille, koska en kyennyt tekemään mitään. Sunnuntaina piti tehdä kaikki ne asiat, jotka jäi lauantaina tekemättä ja tietysti lisäksi sunnuntaiksi suunnitellut asiat. Sitten maanantaina lähdinkin vanhempieni luokse ja kun tulin kotiin, niin täällä odotti sekaisin jäänyt kämppä, jota en edelleenkään ole ehtinyt saada järjestykseen. Oman lisänsä kaikkeen tuo lattialla mönkivä, konttaamista ja pystyyn nousemista harjoitteleva minitermiitti, joka parkuilee välillä toisen hampaansa tuloa ja jonka kanssa minulle menee nyt niin paljon aikaa, että toivon joululahjaksi yhtä ainoaa vapaailtaa. Yhtä iltaa, jolloin voisin olla klo 20 eteenpäin vain kotona puuhaamassa pelkästään omia juttujani. Vauva kyllä nukkuu hyvin, mutta hän käy nukkumaan myöhään ja unille laittaminen vaatii omat kommervenkkinsä ja pääsen itse nukkumaan usein vasta noin yhden maissa, mikä on minulle aivan liian myöhään. Ja todella kaipaan sitä, että saisin joskus istua telkkarin ääreen ja katsoa vaikka jonkin puoli tuntia kestävän sarjan tai kirjoittaa blogia rauhassa ja keskeytyksettä. En tiedä, mitä äidillä on oikeus vaatia ja vaadinko liikaa, mutta pidän mittarina sitä, mitä itse koen tarvitsevani.

Tiesittekö muuten, että yksihampaista vauvaa voi käyttää rei'ittimenä? :D. En minäkään tiennyt ennen kuin olin askartelemassa erästä korttia ja vauva nappasi suuhunsa paperin ja puraisi siihen reiän. Mielessäni kehittelin elokuvakohtauksen, jossa suloinen pikkutaapero istuu topakasti lattialla ja liukuhihnamaisesti haukkailee papereihin reikiä. Sitten kikattelin tuolle mielikuvalle - omasta mielestä hirveen hauska juttu! No ei oikeesti ollut, mutta olin juonut kahvia ja olin hyperaktiivisessa tilassa. Yleensä en juo ikinä kahvia, mutta nyt oli pakko, että virkistyin ja kykenin toimimaan.

Pahoittelen, että tässä postauksessa ei ole punaista lankaa vaan tämä on yhtä höpötystä, etenkin kun olen ajan puutteen vuoksi yhdistänyt tähän blogipostaukseen kolmelle eri kerralle suunnittelemani jutut. Olen tähän asti yrittänyt välttää höpötys- ja kuulumispostauksia, koska olen halunnut keskittyä ns. oikeisiin asioihin ja koska minulla on niin vähän aikaa bloggaamiseen, niin valitsen usein muita aiheita kuin omia kuulumisia. Toisaalta taas tykkään kirjoitella omia fiiliksiä ja etenkin jakaa hyviä fiiliksiä, joten tässä niitä tulee:

Kävin eilen kaupungilla ja olin hirmu onnellinen siellä kulkiessani! Monet hermostuvat jouluruuhkista ja juoksevat pää kolmantena jalkana kaupoissa ennen joulua, mutta minä käyn fiilistelemässä. Jouluihmisenä tykkään tietysti kaikista joulujutuista ja vaikka krääsän ja kaiken tavaran paljous ahistaakin, niin tykkään kimalluksesta ja joulun aikaan kaupoissa on kaikkea kivaa, kuten lahjapakkauksia ja kauniita suklaarasioita ja tavarat on kauniisti aseteltu. Kävin myös Toivolan vanhalla pihalla ja löysin ihan älyttömän ihania lahjaideoita. Harmi vaan, että tämän vuoden lahjat on jo ostettu. Meinasin olla niin hurja, että ostaisin jo tulevan joulun lahjat, mutta ehkä lahjoja löytyy ensi vuonnakin. Toivolan vanhalla pihalla kannattaa käydä aina joulun alla, koska sieltä saa oikeaa joulun tunnelmaa ja voi tehdä persoonallisia ostoksia. Jyväskylä on mielestäni hyvä joulukaupunki ja shoppailukaupunki, sopivan kokoinen, on kivoja pikkukauppoja, kuten Pienikamari, josta ostin vauvalle joululahjan, on Harjun Paperi, kivoja vaatekauppoja ja muita puoteja ja kaikki sopivalla etäisyydellä. Minä en kovinkaan usein enää ostoksilla käy, käyn vain ns. ikkunaostoksilla ja sekin on mukavaa.

Eilisen kaupunkireissun kruunasi se, että löysin talvitakin, Ainokainen kunnollinen takkini meni pesussa pilalle ja harmittelin sitä. Olin varma, että en löydä sopivaa takkia, mutta n. 5 minuuttia ennen pysäköintiajan umpeutumista pujahdin Forumin läpikävellessäni Vero Modalla ja löysin sieltä ihan huipun takin! Tarkoitus oli löytää ohut ja lyhyt takki, mutta ostin pitkän ja paksun :). Olen siis päättänyt, että en osta uusia vaatteita ennen kuin olen päässyt entisistä kirppiskamoista eroon, mutta talvitakkiin ja muutamiin muihin juttuihin minulla on optio.

Niin, joulufiiliksestä piti vielä kirjoittaa. Tosi moni on tänä vuonna valittanut, että ei ole tullut kunnon joulufiilistä ja minulla on ollut vähän sama homma. En tiedä, mistä joulutunnelman puuttuminen johtuu, varmaan planeettojen asennosta! Nyt olen ihan täpöllä joulunodotustunnelmassa ja tämä on ihan mahtavaa. Tämä sama tunne, joka tulee joka vuosi ja johon liittyy niin paljon muistoja. Joulun odotus on aikuisellekin aina jänskättävää. Enkä minä edes tiedä, mitä joulussa oikein odotan. Ehkä voin käyttää sanontaa, jota eksäni käytti lähes kaikesta eli "ihan yleisesti". Eli ihan yleisesti odotan jouluaaton perinteitä, jouluruokia, koirien touhotuksia, etenkin beaglen, joka on ihan kahelina paketteihin. Odotan ensimmäistä joulua vauvan kanssa ja tämä joulu onkin aivan erityinen oman minitontun vuoksi. Odotan aattoillan hiljaisuutta, pyjamassa lorvimista joulupäivänä ja piirrettyjen katsomista, herkuttelua ja kaikkein eniten odotan sitä, että saan vain olla. Töissä ollessa joululoma on tuikitärkeä, että jaksaa pakertaa kevätlukukauden, mutta kyllä nyt kotiäitinäkin tarvitsen jonkinlaista huilitaukoa ja akkujen lataamista. Nythän minä vasta sitä tarvitsenkin! Joulu katkaisee arjen kivasti ja tiedän jo nyt, että useamman päivän möllimisen jälkeen jaksan taas olla astetta parempi äiti.

Minulla oli mielessä paljon muutakin, mutta eiköhän tämä riitä tältä päivältä, etenkin kun en nyt muista enää, mistä kaikesta piti kirjoittaa. Toivottavasti kaikki muutkin ovat päässeet joulutunnelmaan ja jos ei, niin nyt äkkiä kehittämään sitä vaikka väkisin :)