Miksi rukoilen Pariisin puolesta?

Luin illalla pikaisesti Iltalehden uutiset ja ajattelin, että voi hyvänen aika, että taasko Pariisissa terrori-isku... Sitten nukuin yöni erittäin hyvin ja nukuin erittäin piiiitkään ja aamulla heräsin tyynenä, mutta huomasin ajattelevani hyvin voimakkaasti, että olisipa maailmassa rauha. Minua itketti kamalasti ja ihmettelin, että mikä mättää, koska minulla oli kuitenkin muuten levollinen ja hyvä olo. Minulla oli tarve lähettää rauhan ja rakkauden ajatuksia johonkin ja sitten tein kuten joka aamu eli sanoin itselleni, että tänään olen onnellinen ja tästä tulee ihana päivä ja pohdin hetken kaikkia niitä asioita, joista olen kiitollinen.

Sitten tsekkasin Instagramin, joka oli täyttynyt erilaisista Eiffel-tornin kuvista hashtagilla #prayforparis. Luin uutiset ja järkytyin enkä vieläkään oikein sisäistä asiaa... Otsikot olivat toinen toistaan järkyttävämpiä ja syy, miksi asia koskettaa minua, on se, että Pariisi on minulle hyvin rakas kaupunki. Olen käynyt siellä vain kerran, mutta mielessäni olen siellä jatkuvasti ja haluaisin sinne uudelleen - tai ainakin tähän asti olen halunnut. Olen sen verran maailmalla reissannut ja rajaton, että voin ajatella, että minä tai joku ystäväni olisi jopa voinut olla Pariisissa terrori-iskujen aikana! Minulle on ihan sama, missäpäin maailmaa tuollaista tapahtuu, mutta Pariisi on niin lähellä ja siksi nuo tapahtumat minua koskettavat. Pariisilaisten henki ei ole sen arvokkaampaa kuin kenekään muunkaan henki, mutta koska kyseessä on minulle läheinen kaupunki Euroopassa, tuossa ihan nurkan takana, niin asia koskettaa. Ainahan on niitä, jotka tällaisissa tapauksissa sanovat, että no niin, maailmassa kuolee joka päivä nälkään/sairauksiin jnejne. paljon ihmisiä, että miksen sure heidän puolestaan. Tietysti suren, kuulkaa kun kannan sydämessäni koko maailman surutaakkaa välillä! Mutta juuri tällaisina hetkinä  me voimme keskittää ajatuksemme tiettyyn kohteeseen. Ja minun sydämessäni riittää myötätuntoa Indonesian tulipaloissa kuolleille uhanalaisille eläimille, nälkäänäkeville lapsille ja pariisilaisille perheille, jotka ovat menettäneet nyt läheisensä. 

Minunlaisen hipin on vaikeaa ymmärtää terrori-iskuja ja vihaa, mihin ikinä viha sitten kohdistuukaan. Hippinä ajattelen, että meidän tulee keskittyä rakkauden ja rauhan ajatuksiin ja ne, jotka rukoilua harrastavat, voivat rukoilla. Aika moni miljoona muukin rukoilee tällä hetkellä Pariisin puolesta. Ja tästä päästään siihen, että joku on sanomassa, että no ei se Jeesus sieltä saavu pelastamaan eikä kuolleita herätä henkiin. Se ei olekaan pointti vaan se, että me, jotka uskomme johonkin korkeampaan, haluamme ajatella, että maailmaan tulisi joskus rauha, että kaikella on tarkoitus ja sitäpaitsi, rukoilemisesta tulee joillekin hyvä olo. Tiedän kyllä, että nyt ollaan myös sanomassa, että uskontohan on kaiken pahan alku ja juuri ja Suomessakin on niitä erimaalaisia ihmisiä jotka huutelee tuolla ohikulkijoille salamaleikkum ja niitä tulee koko ajan lisää varmaan terrroristeja jokainen pitäs pistää rajat kii blaablaablaa... Ja minä sanon taas kerran tähän vain yhden sanan: Imagine ♪

Tämä aamu alkoi hyvin synkissä tunnelmissa, mutta juuri siksi aion olla tänään superekstrakiitollinen kaikesta siitä, mitä elämässäni on. Olen toki kiitollinen joka päivä, mutta tänään meistä jokaisen on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, että elämässämme on asiat kuitenkin aika hyvin. Peace & love ♥