Onks pakko osallistua äiti-vauvatoimintaan jos ei taho?

Nyt tulee oikein perinteinen äityspohdiskelupostaus, joita ei minulta olekaan kovin paljon tullut, koska minun ei yksinkertaisesti ole tarvinnut pähkäillä oikein mitään sellaisia juttuja, mitä äidit jauhavat. Viime aikoina eräs asia on kuitenkin noussut ajatuksiin ja tarvitsen nyt mielipiteitä siitä, mitä otsikossakin kysyin. Kun olen ensikertalaisäiti niin en ihan ymmärrä kaikkia äitijuttuja enkä tiedä, mitä mitä minun pitää ja kuuluu tehdä. Kaikki äidit käyvät vauvojensa kanssa jossain harrastuksessa ja nyt kun minunkin poikaseni on jo puolivuotias, niin olen todella miettinyt, että pitääkö meidänkin mennä johonkin? Mihin? Mitä puolivuotiaan kanssa voi harrastaa? Taidan olla vähän vanhanaikainen, mutta mielestäni sana harrastus on sellainen, joka ei hirveästi sovi samaan lauseeseen sanan vauva kanssa.

Toisaalta minua kiinnostaisi jokin toiminta ja toisaalta ei. Pitäisi löytyä se oma juttu, mutta tähän mennessä sitä ei ole löytynyt. Enkä edes tiedä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla, koska en osaa niitä etsiä. Vauvauinti on kai se kaikkien perusjuttu, mutta meidän kohdalla se on poissuljettu, koska en halua lähteä tässä elämäntilanteessa, jossa on pakko pysyä terveenä, ottamaan riskiä siitä, että saan oireet uimahallin kosteusvaurioista. Voi kuulostaa itsekkäältä, typerältä ja hätävarjon liihottelulta, mutta nyt en ota mitään riskejä missään asiassa. Lisäksi en tykkää yhtään uimahalleissa käymisestä eikä minua kai voi siitä syyttääkään. Muskariin olin kovasti menossa, mutta en keltanokkana tiennyt, että niihin pitää ilmoittautua jo hyvissä ajoin enkä tiennyt sitäkään, että muskareihin pitää sitoutua koko "lukukaudeksi". Sitoutumiskammoiselle reissaajalle ei hyvä! Tsekkasin myös MLL: n sivut ja vaihtoehdot olivat sielläkin hyvin vähissä. Tapahtumiin vaaditaan ennakkoilmoittautuminen ja tämänhetkisestä terveydentilastani johtuen en oikein uskalla ilmoittautua. Toki voi olla pessimististä ajatella lähtökohtaisesti sitä, että ei uskalla lähteä, kun joutuu kuitenkin perumaan, mutta minusta se on vain viisasta, koska peruminen on tässä tilassani todennäköisempää kuin osallistuminen. Tykkäisin sitäpaitsi toimia fiilispohjalta eli jos aamulla tuntuu, että olisi kiva lähteä, niin sitten voitaisiin mennä. 

Perhekahvilat ovat vissiin hyvin suosittuja, mutta minulla on jokin ihme ennakkokäsitys niistä. Tiedän kyllä, että olen vähän tyhmä tämän ennakkoluuloni takia ja ihmettelen itsekin ennakkoluuloisuuttani, mutta yrittäkää ymmärtää ihmistä, jolla on parinkymmenen vuoden ajalta lapsettoman (vapaaehtoisesti) kokemus ja näkemys asioista ja tuo käsitys on ajoittain vieläkin hyvin voimakkaana. Olen aina kammoksunut paikkoja, missä on paljon äitejä ja lapsia. Joku keittiöpsykologi voi halutessaan pohtia, mistä tämä johtuu. Minä veikkaan, että se johtuu siitä, että koen olevani niin erilainen ja liian monesti on eri paikoissa käynyt niin, että olen kokenut olevani täysin ulkopuolinen ja kun en oikein millään tavalla edusta perinteistä äitityyppiä enkä perhekuviota, niin siinä on suurimmalle osalle ihmisistä liikaa sulateltavaa enkä jaksaisi aina selittää elämän yksinkertaisia perusasioita ihmisille, jotka ei kuitenkaan ymmärrä. Eikä netin äitifoorumeilla seikkailu ole ainakaan parantanut kuvaa tuoreista äideistä, mutta eipä siitä sen enempää (koska jos kirjoitan aiheesta, niin joku "mamma" vetää herneet nenään ja syyllistyy). Ajattelen asioista ja suhtaudun niihin ihan eri tavalla kuin suurin osa äideistä ja tunnen itseni todella omituiseksi ja ulkopuoliseksi. Monesti olen ihan täysin eri mieltä asioista ja joudun ihan kamppailemaan, että ymmärrän äitien näkökulmia asioihin ja tiedän vastaavasti, että monet joutuvat varmaan kamppailemaan, että ymmärtävät minun näkökulmaani. Ehkä tuo johtuu myös siitä, että en ole tavannut samanikäisiä äitejä, joilla olisi edes vähän samantyylinen maailmankatsomus. Yleensähän äiti-vauva -toimintaan mennään saamaan vertaistukea, mutta pahoin pelkään, että minulle kävisi niin, että tulisin perhekahvilasta entistä yksinäisempänä pois. Ajattelinkin, että perustan ihan oman kerhon; Yli 35-vuotiaat hippihenkiset äidit - teemana tule just sellaisena kuin olet :)

Tiedän kyllä, että nyt keskityn omaan itseeni ja lähtökohtana pitäisi olla vauva ja vauvan tarpeet, mutta mitä ne vauvan tarpeet ovat? Riittääkö vauvalle, että tarjoan kotona monipuolisesti virikkeitä? En tietenkään ole mikään vauvakuiskaaja tai ammattipedagogi (ei kun olenpas, mutta en vauvojen osalta), mutta mielestäni meillä todella "harrastetaan" monipuolisesti. Teemme äiti-vauvajumppaa, jossa erikoisuutena meillä on baby workout oman kehon painoilla eli minä matkin vauvan tekemiä liikkeitä. On muuten juuri sopivan haastavaa, esimerkkinä se liike, jossa ollaan vatsallaan ja nostetaan kaikki raajat ylös ja sätkitään niillä vimmatusti. Baby workoutin toinen suosikkiliike on varpaat suuhun ja kolmas on kieriskely selältä vatsalleen ja toisinpäin. Myös punnerruksia pukerrellaan ahkerasti. Lisäksi lähes joka päivä tanssitaan erilaisten kappaleiden tahdissa. Kotimuskari pyörii meillä päivittäin ja isin erikoisuus on rytmijumppa, joka on vauvasta maailman hauskinta (pusuhyökkäysten jälkeen). Sitten tietysti luetaan tai siis katsellaan kirjoja, lorutellaan, hassutellaan, käydään lenkillä vaunuilemassa ja kantoreppuilemassa ja kyläilemässä ja joskus meilläkin joku piipahtaa. Ja toki harrastetaan perusvauvatouhuja eli puuhamatolla telmimistä ja möllimistä ja paijailua.

Kasvaako vauvasta sosiaalinen, vaikka meillä ei ole yhtään vauvakaveria (eikä minulla yhtään äitikaveria täällä)? Muilla paikkakunnilla asuvia vertaistuki-/mentoriäitiystäviä onneksi on ja tekemistä minulla kyllä riittää liiankin kanssa, joten en ainakaan itse koe tarvitsevani mitään ylimääräistä menoa. Jos nykyäideiltä kysytään, niin mielipide taitaa olla se, että on lähes pakollista osallistua johonkin tai muuten vauva kasvaa kieroon ja äiti tulee mökkihöperöksi. Vanhempien äitien mielipide on se, että ei ennenkään ollut mitään vauvatoimintaa vaan keskityttiin perheen perusarkeen ja lapsista kasvoi ihan sosiaalisia. 

Mitä teillä harrastetaan vauvan kanssa? Onko ketään muuta, joka ei viihdy äiti-vauvaryhmissä?