Ruman finninaamaäidin pohdintoja

Facebookissa kiersi uutinen, joka kosketti minua henkilökohtaisesti ja väänsi puukkoa avohaavassa, joka ei koskaan umpeudu. Kauneusbloggaaja Em Ford kärsii aknesta, jonka vuoksi häntä on kiusattu ja arvosteltu. Hän teki pysäyttävän videon, joka kertoo ihmisten pinnallisuudesta ja typeryydestä:

Itken erittäin harvoin, mutta videota katsellessani minua ihan sattui ja tirautin muutaman kyyneleen. Otin ilkeät kommentit henkilökohtaisesti. Video kosketti minua syvästi, koska olen kroonisesti iho-ongelmainen. Olen 36-vuotias ja siksi voisi luulla, että iho-ongelmat eivät enää minua ja aikuista itsetuntoani hetkauta. Kyllä ne hetkauttavat eikä mene päivääkään, etten jollakin tavalla murehtisi ihoani. Olen toki oppinut sen kanssa elämään, koska on pakko, mutta rehellisesti sanoen haluaisin kasvoilleni ihan uuden ihon. Sellaisen, jonka päälle ei tarvitse lätkiä meikkiä, sellaisen, joka on edes suurinpiirtein nätti aamuisin, heleydestä ja hehkeydestä kun en uskalla haaveillakaan, sillä en tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat. 

Em Ford oli saanut todella julmia kommentteja ja olen itsekin joutunut ihoni takia kärsimään. Kukaan, kenellä ei iho-ongelmaa ole, ei voi kuvitella, miten pelkkä katse voi satuttaa. Enkä minä kuvittele, koska olenhan huomannut, että kasvojani ei katsota samalla tavalla silloin kun olen meikannut. Jopa synnytyssairaalassa sain osakseni katseita, joihin sekoittuu sääliä, kummeksuntaa ja jopa inhoa. Tiedän, että ihmiset ajattelevat varmasti, että enkö pese kasvojani, enkö hoida ihoani ja että mikä on vikana, kun aikuisen iho on niin karmea. Minua helpottaa vähän se, että minulla on diagnosoitu ruusufinni, joka on ihosairaus. Ei onneksi mikään vakava, mutta riittävän vakava, koska kyse on jokapäiväisestä ongelmasta. Aiheesta olenkin vuodattanut täällä.

Iho-ongelmia vähätellään ja pidetään pinnallisina, mutta esimerkiksi Amerikassa tarjotaan psykoterapiaa aknesta kärsiville. Naurahdin minäkin, että Jenkeissä nyt tarjotaan terapiaa joka asiaan, mutta hymyni hyytyi, kun ajattelin, että iho-ongelmaisen henkilön psyyken hoito olisi todella tarpeellista ja tärkeää. Tämä ihoasia on minun akilleen kantapääni. Muissa asioissa olen oman tieni kulkija enkä välitä siitä, mitä muut ajattelevat, mutta en ole saanut samaa ajatusmallia koskemaan iho-ongelmaani.

Netissä on liikkunut erilaisia meikittömyyshaasteita ja minusta haasteiden idea on hyvä. Kaikki sellainen, missä kehotetaan ihmisiä olemaan sellaisia kuin he ovat, on hyväksi tässä ylipinnallisessa maailmassa. Sitten erehdyin lukemaan kommentteja, joiden mukaan meikittömyyshaasteet ovat väärin, koska on lähtökohtaisesti väärin, että tällaisesta asiasta pitää tehdä haaste. Että omana itsenä olemisen pitäisi olla itsestäänselvää eikä siihen haasteita tarvita. Totta sekin, mutta kun se omana itsenä oleminen ei ole aina ihan helppoa - sen tietää meistä varmasti jokainen! Minä toivon, että minut voidaan hyväksyä juuri tällaisena kuin olen, joko näppynaamana tai pakkeloituna. Vaikka näin toteankin, niin minusta ei kuitenkaan ole julkaisemaan itsestäni meikittömiä kuvia. Jos olen raukka, jolla on huono itsetunto, niin sitten olen. Deal with it! Joitain kuvia ihostani otin joskus, koska ajattelin, että ruusufinniläiset tarvitsevat vertaistukea ja olin oikeassa, sillä ruusufinniaihe on yksi blogini suosituimpia. Kirjoitus aiheesta ja pitsanaamakuvat löytyy täältä.

Onnekseni ikä tuo itsevarmuutta, mutta en oikein tiedä, onko vaikeampaa olla näpyistä kärsivä teini vai näpyistä kärsivä aikuinen. Kummastakin kun minulla on kokemusta, t. nimimerkki Näppynaama vuodesta 1990. Teininä ihoni ei minua oikein edes häirinnyt ja olen onnellinen, että maailma ei minun nuoruudessani ollut niin ulkonäkökeskeinen kuin nykyisin. Nykyisin puhutaan kauneusstandardista, joka tarkoittaa virheettömyyttä ja täydellisyyttä. Minä voin sanoa hyvinkin painavasti, että kaikki, siis KAIKKI tuntemani naiset ovat ihanan virheellisiä ja siksi ihanan epätäydellisiä omia persooniaan ja jokainen omalla tavallaan kaunis. En tiedä ketään, joka vastaisi Hollywoodin, mainosten ja lehtien kauneusstandardia ja kysynkin, että emmekö voisi unohtaa jo koko halvatun standardin? Vaikeaa se on, koska meille pakkosyötetään kuvaa siitä, että naisen on oltava tietynlainen. Ja sitten on aina niitä miehiä, jotka latelevat vaatimuksia unelmiensa naisesta ja noihin vaatimuksiin eivät näpyt, selluliitti tai vatsamakkarat kuulu.

Videon tehneeltä tytöltä oli kysytty, että miten kukaan mies voi edes koskettaa sinua? Niinpä, sitä minäkin olen ihmetellyt omalla kohdallani! Ihoni kun on välillä omasta mielestäkin kuvottava ja epäilen, että kyse on joko parisuhteen peruselementistä eli pakkosietämisestä tai sitten mieheni täytyy olla sokea, mutta rakkaushan on! Toivon, että rakkaus sokaisee myös lapseni, ettei hänen tarvitse hävetä äitinsä kasvoja. Vauvani, tuo suurisilmäinen olio, jolla on liian viisas ja tutkiva katse vasta viiden kuukauden ikäiseksi, sai minut tässä eräänä päivänä ajattelemaan iho-ongelmaani. Vauva kosketteli kasvojani pikkuruisilla sormillaan ja jokelteli kovasti ja halusin ajatella, että jos hän puhuisi, niin hän sanoisi: "Äiti, olet rakas ja ihana". Aloin pohtia, että mitä sitten, kun lapseni alkaa tajuta asioista jotain ja hän alkaa varmasti ihmetellä, miksi olen niin erinäköinen meikattuna kuin ilman meikkiä. Ja varmasti pieni lapsi ihmettelee, miksi äiti meikkaa. Sanonko rakkaalle lapselleni, että kuule, kun äiti on niin saatanan ruma riihipiru ilman meikkiä ja että on pakko meikata, että ilkeän liikkua ihmisten ilmoilla ja ettei sinunkaan tarvitse hävetä. Kerronko sen sieluani riipovan tosiseikan, että tämä maailma on niin julma, että ihmisiä ei hyväksytä sellaisina kuin he ovat? Että äidin on pakko meikata, että häntä ei kiusata ja että hän pääsee helpommalla. Että äidin itsetunto ei kestä enää yhtään katsetta, josta paistaa inho ja ihmettely. Että äiti haluaisi elää maailmassa, jossa ihmistä ei katsota ulkokuoren perusteella, mutta se ei ole mahdollista. Tulin hyvin surulliseksi omista ajatuksistani eikä pohdintani johtanut mihinkään muuhun kuin ahistukseen.

Mitä mieltä olet Em Fordin tekemästä videosta? Tietysti minua kiinnostaa myös, onko minulla kohtalotovereita... Tiedän, että on, mutta vertaistuen vuoksi olisi mukavaa kuulla kokemuksia ja nimenomaan aikuisten ajatuksia ihovaivoista.

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille :)