Meillä äideillä on unelma

Vaunulenkillä vastaani tuli nuorehko nainen, joka hänkin työnsi vaunuja. Vierellä käveli vähän vanhempi nainen ja yhteneväisestä ulkonästä päättelin heidän olevan tytär ja äiti (tai siis mummo). Hymyilin naisille, sitten varovasti moikkasin, he hymyilivät ja moikkasivat takaisin ja aloitin sutjakkaan savolaiseen tyyliin keskustelun kyselemällä, että minkäikäinen vauva vaunuissa mahtaa olla. Sitten kurkisteltiinkin vaunuihin puolin ja toisin, lässyteltiin pikkuisille ja juteltiin kaikesta mistä ensikertalaisäidit nyt vaan voivat jutella. Ihmeteltiin sitä, miten nopeasti vauvat kasvavat ja muisteltiin sairaalassoloa ja kehuttiin hyvää hoitoa. Vertailtiin vauvojen syömis- ja nukkumistapoja ja päivärytmejä. Todettiin, että vauvat ovat ihan hassuja ja että on niin suloista, kun vauva nauraa suu ammollaan punaiset ikenet paistaen. Puhuttiin lastenvaatteista ja erilaisista tarvikkeista ja huomattiin, että ollaan ihan samaa mieltä asioista. Toivottiin, että lapsemme saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä elämässä pärjääviksi, fiksuiksi aikuisiksi ja kunnon kansalaisiksi ja että osataan antaa riittävästi rajoja ja rakkautta. Pudisteltiin päätä kaikille karmeuksille, mitä maailmassa tapahtuu ja toivoimme suojelusta lapsillemme. Toki hyvin suomalaiseen tapaan puhuimme myös säästä ja ihastelimme elokuun ilta-auringon kultaamaa maisemaa. 

Jaoimme samoja tunteita ja minusta tuntui mukavalta löytää joku, joka on samassa tilanteessa ja puhua ihmisen kanssa, joka ymmärtää tismalleen ajatukseni. Olisimme voineet jutella vaikka koko illan, mutta vaunuistani kuuluva kitinä pakotti meidät lähtemään. Kun olin lähdössä, nainen kiitti minua kauniisti ja toivotti kaikkea hyvää meille. Koko keskustelun ajan hiljaa ollut mummo sanoi minulle vielä lähtiessään: "Kaunis lapsi, kaunis äiti". Minä kiitin ja toivotin kaikkea hyvää heillekin ja toivon todella, että he tunsivat, miten toivotin sitä koko sydämestäni.

Olin erittäin iloinen mukavasta juttutuokiosta ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Kun katsoin taakseni, niin näin enää vilauksen kahdesta pitkiin kaapuihin pukeutuneesta huivipäisestä naisesta. Minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, mitä niin pahaa nuo naiset ovat tehneet, että heitä ja heidän viatonta lastaan tässä maassa niin kovasti vihataan.