Vapun viettoa kera astronauttinallen

Vappuaamu valkeni täällä Jyväskylässä lumisena, mutta älyttömän kauniina. Rakastan lunta niin paljon, että valkoinen maa ei minua ahistanut vaan keskityin vaan nauttimaan kauniista maisemasta. Ehkä vähän koiramainen suhtautuminen, sillä koiratkin innostuvat lumesta, mutta ne ovatkin koiria eivätkä älyä kalenterista mitään eivätkä ajattele sitä, että nyt ei pitäisi/kuuluisi sataa lunta. Totta kyllä on, että aamulla ulos katsoessa ei keli kovin keväiseltä näyttänyt eivätkä aamuyöllä jyristäneet aura-autotkaan yleensä tähän vuodenaikaan kuulu.

Muistan vappuja, jolloin on ollut parikymmentä astetta lämmintä, mutta useammin on tainnut olla räntäsadetta ja kylmää. Tänä vappuaattona säätilalla ei ole minulle merkitystä, sillä oleskelen sisätiloissa enkä lähde baarijonoon palelemaan. Vappu kuluu kuusiviikkoisen pikkuhurmurin kanssa enkä muuta kaipaakaan. Onhan noita vappuja tullut vietettyä aika railakkaastikin enkä koe nyt jääväni yhtään mistään paitsi. Odotan, että lapsi kasvaa ja voin antaa hänelle ihania vappumuistoja, sellaisia kuin itse olen saanut... Kun äiti paistoi rapeakuorisia ja meheviä munkkeja, kun saatiin limpparia ja sipsejä (siihen maailmanaikaan noita erikoisherkkuja sai lähinnä vain uutena vuotena, vappuna ja synttäripäivinä), kun puhalleltiin ilmapalloja ja töristeltiin vappupilleillä ja oli vain se kiva vappufiilis. Vappufilis minulla nytkin on ja sen täytyy olla jokin ihmeen sisäsyntyinen juttu, jos fiilis tulee ilman, että on lähdössä on bilettämään, ilman, että on mitään suunnitelmaa tai ilman, että on huhkinut keittiössä tehden tarjottavia buffet-pöytään.

Kävin Siwasta ostamassa ilmapalloja ja serpentiiniä ja laitoin ne roikkumaan keittiön ikkunan ääreen niin, että ne näkyvät ulos. Varastossa olisi kassillinen vappuhattuja, peruukkeja ja olisi siellä varmaan ollut serpentiiniä ja ilmapallojakin, mutta koska varasto on hujan hajan, niin en lähtenyt sinne penkomaan. Tosin jokavuotiseen vappuperinteeseen on kuulunut, että kaivan Martti Servo -peruukin ja muut sälät esille ja hulluttelen vaikka yksikseni. En tiedä sitten, onko jonkinlaista järjen köyhyyttä nauraa kerran vuodessa samalle peruukille. Tai tälle klassikolle: Nasse-sedän vappuarvoitus.

Se, mitä "pengoin", on vanha blogini, josta löysin muutamia vappuaiheisia, oikein kivoja kirjoituksia. Joskus vuosia vai pitäisikö jo kohta sanoa vuosikymmeniä sitten kirjoitin Alkoholipoliittisen vappurunon, olen selostanut vappupukeutumisesta, kirjoittanut vappumuistoja ja vapun jälkeen laatinut vappuraportin. Mielestäni olen myös tehnyt joskus postauksen vappujen ruokatarjoiluista, mutta sitä juttua en löytänyt. Rakastan juhlien suunnittelemista ja pöydät ovat meillä notkuneet, vaikka vieraita on ollut vain yksi tai kaksi ja hekin ovat olleet pääasiassa nestemäisellä ruokavaliolla. Tänä vappuna en ole laittanut mitään erityistä edes itselleni, mutta sen verran repäisin, että hankin sipsejä, kokista ja dippikastiketta!

Vapun hauskuuttaja on tämä sitterin mukana tullut pikkunalle, joka ryhtyi yllättäen astronautiksi. Se nimittäin  tuli pesukoneesta tämän näköisenä:

HAUSKAA JA RAILAKASTA VAPPUA KAIKILLE! 

Kommentit

  1. Hei.

    Niinpä niin, on monta tapaa viettää vappua mukavasti vaikkapa kotosalla. Näin introverttinä ihmisenä tulee harvemmin muutenkaan
    lähdettyä liikenteeseen, varsinkaan jos säätila ei suosi ajatusta. Täällä Turun pohjoispuolella lumet lähtivät jo maaliskuun alussa,
    mutta siitä huolimatta on ollut kylmää ja tuulista kaiken aikaa. Vapun vietto oli aikoinaan aika railakasta mesoamista paikallisessa
    ravintolassa, mutta oliko se aidosti aina hauskaa on eri juttu. Nämä juhlapyhät ovat yleensäkin pitkälle mielentila kysymyksia,
    joskus joku juttu kolahtaa ja joskus taas ei. Tuo pikkunalle on muuten mainio, ehkä hän koneessa pyöriessään katsoi tarpeelliseksi
    suojautua mahdollisen linkouksen varalta. Minullakin on kaksi kissanallea, Nipsu ja Hissu, jotka kieltämättä pitäisi myös joskus
    laittaa koneeseen, olen tähän asti harjannut heidät talvella pakkaslumessa, vesipesu kun vähän arveluttaa näissä pehmoleluissa?
    Mutta ei hätää kohta saapuu lämmin kesä ja sitä odotellessa toivotan sinulle ja pienokaisellesi jatkossakin onnea ja kaikkea hyvää.

    T. Markku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :)

      Juhlapyhät on todellakin mielentilakysymyksiä ja onneksi meillä on vapaus juhlia miten huvittaa.

      Kaikkia pehmoleluja ei kannata pestä, mutta koska nämä olivat sitterin mukana tulleita, niin arvelin, että kestävät konepesun. Mitään tärkeitä pehmoja en koneeseen laittaisi vaan suosittelen Nipsun ja Hissun puhdistamaan lumessa, se on hyvä konsti ja itsekin teen niin. Pesin vauvan Ainu-merkkisen ensipupun vahingossa 60 asteessa ja kyllähän se pesun kesti, mutta kutistui ja meni vähän ruman näköiseksi :)

      Mukavaa kesän odotusta ja kaikkea hyvää sinullekin:)

      Poista
  2. Tuo on muuten totta, että kaikki näkemäni koirat olivat ihan innoissaan lumesta, vaikka itse olin todella pettynyt, toivoin että takatallvet olisivat olleet kirjaimellisesti menneen talven lumia. Täällä vietettiin vappua vain yhden kaverin kesken mikä oli vaihtelevuudessaan mukavaa. Ei jaksettu lähteä Kirkkopuistoon vaan oltiin kotosalla. Pelattiin lautapeliä, juteltiin, syötiin ja kilisteltiin kuohuvaa. Rentouttavaa.
    Hyvää vappuviikonvaihdetta sinnekin! :)

    Ps. Vastasin vihdoin ja viimein heittämääsi haasteeseen! Olitpa kyllä kyhäillyt haastavia ksymyksiä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kun oli keväisempi keli, niin minullekin tuli ajatus, että enää ei tarvitsisi lunta tulla vaan saisi alkaa jo kunnolla vihertää ja tulla kesä!

      Me käytiin kaupungilla tänään, mutta eilinen meni kotioloissa ja olikin ihan viisasta käydä ajoissa nukkumaan, jaksoin sitten tänään touhottaa :)

      Kiva, että vastasit haasteeseen :) Mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)