Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii?

"Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii, sun poikas valvoi taas ja ahkeroi... Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii..." .. Tätä biisiä on meillä lauleskeltu parin viime päivän ajan ja vaikka sanat ovat vähän kököt, niin edelleenkin tuo kappale on ajankohtainen, koska lamassa ollaan taas ja Suomi on kohta Euroopan uusi Kreikka. Ja nyt kun vaalit on ohi, niin voidaan kysyä, että pyyhkiikö meillä hyvin? Kaivelin edellisestä blogistani kirjoituksen, jonka laadin neljä vuotta sitten vaalien jälkeen ja olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin. Minusta ei kai tulisi poliitikkoa, koska en osaa kääntää takkiani vaan pitäydyn mielipiteissäni ja sanojeni takana! 

Suurin osa FB-kavereistani on ilmaissut pettyneensä vaalitulokseen ja mikäli oikein ymmärsin, niin pettymys johtuu perussuomalaisten suuresta kannatuksesta. Ja myös siitä, että suurin osa FB-kavereistani on korkeasti koulutettuja tai muuten sivistyneitä ihmisiä. Luulen, että minun tavallani ajattelevia ihmisiä huolestuttaa se, että miten käy sivistyksen ja kansainvälistymisen. Kuinka moni perussuomalainen ymmärtää edes jotain perusopetuslaista tai koulujemme arjesta? Toki maahanmuuttokysymys ja tukipaketit ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta eduskunnassa päätetään paljon muustakin ja jopa lastemme ja nuortemme tulevaisuutta koskevista asioista. Opettajana nämä asiat ovat minulle tärkeitä, mutta ymmärrän kyllä, että toimeentulotuella sitkutteleva kanssaihminen ei anna painoarvoa noille asioille vaan kokee muut kysymykset omakohtaisemmaksi.

Koska tämä kirjoitus on poliittinen, niin lukijoita varmaan kiinnostaa puoluekantani. Sellaista ei ole vaan haluan pysytellä puolueettomana. Tosin on aika hölmöä sanoa, että äänestin henkilöä, en puoluetta, koska puolueellehan ääni kuitenkin menee. Ehdokkaista kukaan ei ajattele 100 % samalla tavalla kanssani, mutta ehdokkaallani on lähes samantyyppinen arvomaailma kuin minulla. Asetuin julkisesti ehdokkaani Marjo Pakan taakse ja sain varmastikin kokoomuslaisen leiman. Koska koen olevani puolueeton, niin minulle on ihan sama, mitä ihmiset ajattelevat. Yhtä hyvin olisin voinut äänestää jonkin muun puolueen ehdokasta, mutta nyt sattui vaan olemaan niin, että ehdokkaani kuuluu Kokoomukseen. Puoluetta merkityksellisempää minulle oli ehdokkaani arvot ja hänen ajamansa asiat; koulutus, (arkijärki)vihreys, yrittäjyys, työn ja tasa-arvon kannattaminen ja myös sisäilma-asiat. Tärkeää oli myös se, että ehdokas on rohkea ja ponteva ajamaan asioita eikä vain louskuta leukojaan. Mutta sanottakoon nyt, että kapitalistia minusta ei saa tekemälläkään enkä allekirjoita Kokoomuksen enkä sen kummemmin minkään muunkaan puolueen arvoja.

Ajattelen hyvin vihreästi ja vihreiden arvojen ja luonnon hyvinvoinnin huomioiminen pitäisi olla itsestäänselvyys ihan jokaiselle eikä mikään marginaalijuttu. Maahanmuuttoa minä(kään) en kannata, koska olen sitä mieltä, että meillä Suomessakin on riittävästi ihmisiä, joille ei riitä toimeentuloa. Kuitenkin jo täällä asuvista maahanmuuttajista meidän tulee pitää huoli. Olen huolestunut siitä, että maahanmuuttajavastaisuus on lisääntynyt. Joka kerta, kun joku laukoo rasistisia kommentteja, ajattelen maahanmuuttajaoppilaitani, jotka eivät voi ymmärtää, miksi monet suomalaiset vihaavat heitä. En vaan voi ymmärtää sitä, että ihmisiä erotellaan syntyperän, ihonvärin tai minkään muun perusteella. Yksikään perussuomalaisten kannattaja ei edelleenkään ole vastannut kysymykseeni siitä, että onko väliä sillä, että muuttaako suomeen pakolainen vain työn perässä tulija? Että ovatko kaikki ulkomaalaiset meille uhka? Olisi myös mielenkiintoista kuulla jonkun perussuomalaisia äänestäneen kanta kansainvälistymiseen. Persut kun helposti luokitellaan "rajat kii ja markka takas" -porukaksi.

Ilahduttavaa näissä vaaleissa on se, että saimme kaksi maahanmuuttajakansanedustajaa. Jo oli aikakin. Olihan meillä se eräs tummaihoinenkin kansanedustaja, se joka on vielä homokin eli Jani Toivola, mutta katsokaas kun hän on ihan supisuomalainen! Se onkin muuten jännä juttu, että ihonväri ei välttämättä kerro kansalaisuutta! Olen erittäin iloinen siitä, että Nasima Razmyar valittiin eduskuntaan. Hän on saanut ihan liikaa lokaa niskaansa ja joutunut kestämään törkeyksiä ja arvostelua. Taitaa olla niin, että Razmyar osaa arvostaa demokraattista järjestelmäämme ja eduskuntatyötä enemmän kuin monet syntyperäiset suomalaiset ja toivon, että hän todella näyttäisi arvostelijoille, että hänestä on poliitikoksi.

Toinen ilahduttava juttu on se, että eduskuntaan äänestettiin nuoria naisia. Tietenkään nykyisin ei saisi tehdä mitään eroa sukupuolten välillä, mutta valitettava tosiseikka on, että miehet ja varsinkin setämiehet johtavat maamme politiikkaa. Ilahduin myös siitä, että Keski-Suomi sai ensimmäisen vihreän edustajan. Pidin peukkuja Touko Aallolle ja vaikka on ikävää sanoa, että en pitänyt peukkuja Margo Saxbergille, niin se on totta. Saxberg on tehnyt kunnioitettavan työn Toivolan Vanhan Pihan isäntänä ja olisi ollut sääli menettää hänet eduskuntatyölle. Tarvitsemme täällä kotopuolessakin vahvoja vaikuttajia ja nimenomaan tekijöitä, johin Saxberg lukeutuu. Vaikka minua harmittaakin, että oma ehdokkaani ei mennyt läpi, niin voin lohduttautua sillä, että myös Marjo Pakka jää vielä vaikuttamaan kunnallisella tasolla ja voin luottaa siihen, että hän jatkaa poliittista ahkerointiaan.

Keskisuomalaisten kansanedustajien porukka vaikuttaa olevan ihan ok. Meitä edustaa joukko vanhoja konkareita, mutta myös muutama uusi kasvo. Tuula Peltosen putoaminen oli yllätys, mutta ketään ei varmaan yllättänyt, että Teuvo Hakkarainen lähtee nyt toiselle kaudelle. Hakkaraisella on vahvat mielipiteet ja niin oli muuten eräällä bloggaajallakin, joka kertoi, että hän ei ymmärrä politiikasta mitään, mutta että hänellä on kyllä voimakas mielipide ihan joka asiaan.

Keskustan vaalivoittoon en oikein edes osaa ottaa kantaa. Olen vielä sen sukupolven ihminen, joille Kepu on maalaisten puolue, mutta ilmeisesti Keskusta on onnistunut laajentamaan profiiliaan ja kerännyt äänestäjiä muualtakin kuin lypsykoneiden äärestä ja traktoreiden rattien takaa. Kokoomuksen suosion putoamisesta voisin olla harmissani, mutta en ole. Minusta on nimittäin jopa ihan oikein, että puolueen suosio on laskenut. Syyttä sellainen ei tapahdu. Puolueelle on tehnyt hallaa muun muassa se, että monet puolueen jäsenet ovat laukoneet tyhjäpäisiä kommentteja ja jotain voi päätellä siitä, että esim. Laura Räty ei päässyt enää eduskuntaan. Ähäkutti.

Tuleva eduskunta tulee olemaan aiempaa konservatiivisempi. Voin olla vain hyvilläni siitä, että tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on jo äänestetty. Maalailin yöllä mielikuvia tulevasta eduskunnasta/hallituksesta ja siitä, että mihin suuntaan se lähtee Suomea viemään. Saammeko sanoa hyvästit kansainvälistymiselle, sivistykselle ja tasa-arvolle? Perussuomalaiset ovat uhonneet laittavansa Suomen talouden kuntoon ja nyt onkin näytön paikka. Onkin mielenkiintoista nähdä, millä konsteilla persut meidät lamasta nostavat. Pähkäilin yösyönnä myös tulevia ministerivalintoja, mutta ne olivat sellaisia skenaarioita, että meinasin menettää viimeisetkin unenrippeeni silloin, kun ajattelin Soinia pääministerinä. Se olisi aikamoinen muutos kansainvälisyyttä kannattavan ja avarakatseisen kosmopoliitti Stubbin jälkeen. Pidemmälle en ministeripohdinnoissani kyennyt menemään, koska Soini-skenaario oli sen verran pelottava.

Olen viime aikoina vaahdonnut siitä, että politiikka ei kiinnosta minua, mutta näin vaalien aikaan huomaan, että olen ehkä keskimääräistä kiinnostuneempi politiikasta. Tosin en ole politiikan asiantuntija, joten arvoisa lukijani, huomaathan sen, että olen kirjoitellut vain päällimmäisiän ajatuksiani vaalituloksesta eikä tästä tekstistä kannata etsiä punaista (eikä minkään muunkaan väristä) lankaa. Nyt sulkeudun hippikuplaani ja lähden kuuntelemaan Beatlesin Imaginea!