Loppiainen meni jo, mutta minä en suostu vielä luopumaan joulusta. Vetoan siihen, että olen niin perinteinen, että haluan noudattaa vanhaa Nuutinpäivän perinnettä ja laittaa joulukoristeet laatikkoon vasta tammikuun 13. päivä. Minulle joulunaika ja vuodenvaihde on kalenterillisesti vähän epämääräistä aikaa... Se on vain joulun aikaa ja kun pidän esillä joulujuttuja Nuutinpäivään asti, niin tammikuu on jo lähes puolessa ennen kuin tajuan, että on edes tammikuu! Uutta vuotta toki juhlin ja uuden vuoden vaihtuminen on aina iso juttu. Uudenvuodenlupauksia en ole aikoihin tehnyt, koska niille ei ole tarvetta, mutta niinpä vain vuodenvaihde pisti minut pohtimaan asioita. Liekö kyse jostain puolivuotiskatsauksesta, sillä heinäkuussa koin voimakkaita ahaa-elämyksiä ja kirjoittelin niitä tähän postaukseen, joka kannattaa lukea, koska se pohjustaa näitä tämän päivän aatoksiani. Heinäkuisen itseni kanssa olen edelleen samaa mieltä, mutta nyt haluan lisätä muutaman kohdan, joita olen mielessäni pyöritellyt.
1) Älä murehdi mitään, mitä ei ole vielä tapahtunut
Olen joutunut terrori-iskun kohteeksi, löytänyt torakoita hotellihuoneesta, saanut ruokamyrkytyksen, sairastunut syöpään ja jopa kuollut, menettänyt läheiseni, käynyt monet hautajaiset läpi ja kaiken vain omassa päässäni. Miten taukki voi ihminen olla? Miksi murehtia asioita etukäteen ja pilata tämä päivä murehtimalla sellaista, mitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan? Koska vastoinkäymisiä ja murheita me kohtaamme joka tapauksessa, mutta niitä on syytä itkeä vasta sitten, kun ne ovat kohdalle sattuneet. Olen onnistunut psyykkaamaan itseni hetkessä elämiseen, mutta toki välillä mieleen välähtää worst case scenariot aivan omituisistakin asioista. Välillä sitä myös kehittelee päässään eriskummallisia tapahtumaketjuja, joilla ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa todellisuuteen ja jälkeenpäin huomaa, että käsikirjoitti tapahtumat ihan päin pyllyä. Että olisi ollut parempi olla ajattelematta koko asiaa ja murehtimatta etukäteen. Seuraavan kerran kun sinä alat kehitellä jotain draamaa pienessä päässäsi, niin sanopas itsellesi, että älä murehdi mitään, mitä ei ole vielä tapahtunut.
2) Kaikki on täydellisesti juuri nyt
Tästä olen maininnut aiemminkin. Kliseehän tämä on ja kliseitä on helppo jankuttaa, mutta on ihan eri asia uskoa niihin täysin. Elämäni on äärettömän helppoa siltä osin, että uskon 100 % siihen, että kaikki on täydellisesti juuri tässä hetkessä. Se ei tarkoita, että asiat ovat hyvin vaan ne ovat juuri siten kuin niiden pitääkin olla. En jaksa ämpyillä enää sitä vastaan, että jokin asia ei menekään mieleni mukaan vaan ajattelen, että näin kaiken pitikin mennä. Elämä on osoittanut minulle uskomattomilla tavoilla, miten monen mutkan kautta pitääkään ensin kulkea ennen kuin löytää sateenkaaren pään.
3) Keskity positiiviseen ilmaisuun
Puhumme toisille ihmisille usein ystävällisesti ja mukavasti, mutta millaista on ilmaisu päämme sisällä? Minä puhun itselleni ja keholleni hyvin kauniisti ja yleensä ajatteluni on muutenkin positiivista. Eräs heikko kohta minulla kuitenkin on. Hävettää tunnustaa, että kiroilen mielessäni tosi paljon. Nyt kun olen alkanut kiinnittää huomiota päänsisäiseen kommunikaatiooni, niin olen hämmästynyt kirosanojen määrästä. "Mee nyt helevettiin siitä", ajattelen, kun edessä oleva auto hidastelee... "Vittuku tääkään nyt mee kiinni", manaan takkini vetoketjulle... "Voi perse", sanon varmaan sata kertaa päivässä. En pidä siitä, että tyylikkään ulkokuoreni alla asustaa white trash -kieltä käyttävä tyyppi! Onneksi kukaan ei kuule ajatuksiani.
 |
| Vituiksmän joulupipareitten koristelut mustalla pikeerillä ja turhautunut leipuri purki tuntonsa pursottamalla päällimmäiset ajatuksensa leivinpaperille. |
On tärkeää keskittyä positiiviseen ilmaisuun myös pään ulkopuolella. Ei, koko ajan ei voi olla "hömpsispömpsiselämäonihanaa" -linjalla vaan ahistuksen aiheet saa tuoda julki ja pitääkin tuoda, koska jaettu harmi on puoli harmia. Ja joskus arjen pikkuärsytykset ovat niin raivostuttavia, että niistä on ihan pakko purnata. Purnataan silloin, kun purnaamisen aihetta on! Muissa tilanteissa voisin kannustaa ilmaisun hienosäätöön. Eli mihin? No, minäpä kerron. Usein me vedämme kaikki menneisyyden taakat tähän hetkeen ja se on ymmärrettävää, etenkin jos ihmisellä on raskaita taakkoja hartioillaan. Minäkin sanon esimerkiksi monesti, että olen kiitollinen siitä, että olen toipunut sisäilmasairastamisesta, mutta että kylläpä minä olinkin sairas. Tällä tavalla puhumalla vedän siis koko ajan tähän hetkeen menneet negaatiot. Toki se on ymmärrettävää, koska vielä vuosi sitten olin pahasti sairas ja käyn edelleen läpi sitä ihmeellistä asiaa, että olen tokentunut. Olen syvästi kiitollinen parantumisestani ja olen ajatellut, että kun sanon olleeni sairas, niin arvostan enemmän tämän hetken terveyttä. Mutta mitä jos keskittyisin nyt vain siihen, että olen tällä hetkellä terve? Että en aina muistuttaisi itseäni ja muita siitä, että olen ollut sairas. Olen taipuvainen ajattelemaan, että jos pudotan puheestani pois negatiivisen osan, niin kerään ympärilleni vielä enemmän positiivisuutta. Tajusiko kukaan?
4) Välitä siitä, mitä muut ajattelevat
Heinäkuussa kirjoitin, että en välitä siitä, mitä muut ajattelevat, joten miksi nyt olen eri mieltä? No tavallaan olen, tavallaan en. Ajattelin, että en välitä siitä, jos joku dissaa minua, ei ymmärrä, antaa negatiivista palautetta, jolle joutuu vääntämään mielipiteensä rautalangasta. Se on hermoja raastavaa ja turhauttavaa, mutta se on myös osoitus siitä, että on olemassa täysin erilaisia ihmisiä kuin minä ja voin päättää, haluanko tuhlata energiaani sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä minua. Jyvät erottuvat siis akanoista. Onneksi on olemassa ihmisiä, joiden näkökulmat ovat kultaakin arvokkaampia ja tällaisten ihmisten näkökulmista pitää välittää.
Olen viime aikoina pohtinut myös sitä, että onko jollakin tavalla yli-itsekästä olla piittaamatta toisten mielipiteistä? Mielestäni on, nimittäin siinä tapauksessa, jos ei koskaan kuuntele ketään ja tuijottaa vain omaan napaansa ja pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana. On terveellistä, kun joku kyseenalaistaa asioita, joita itse on pitänyt totuutena ja on kypsää ja terveellistä myös haastaa itsensä pohtimaan sitä, että onko oma näkökulma se ainoa oikea.
YYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY
Nyt on taas pohdiskelut pohdiskeltu vähäksi aikaa... Kun tällaisia juttuja kirjoittelen, niin usein mietin, että pähkäileeko kukaan muu vastaavia juttuja? Ja toki minua kiinnostaa myös, että älyääkö kukaan näitä mystisiä jorinoitani ja kiinnostaako tällaiset jutut edes ketään?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)