Hurmaava Teasting Teeleidissä

"Aina on aikaa hyvälle teelle" lukee liitutaulussa teehuone Teeleidin puodissa. Kliseiseltä fraasilta kuulostaa, mutta kun olin käynyt teemaistiaisissa eli Teastingissa, niin lauseen sisältö avautui minulle ihan uudella tavalla... Haluatko kuulla miten? Kerron kohta, mutta ensin kerron, mikä Teeleidi oikein on. Se on paikka, josta saa teetä, ei siis kahvia. Kaikki kahviorientoituneet ihmiset varmaan kaikkosivat jo, mutta jos joku vielä tänne jäi, niin suosittelen lukemaan jutun ennakkoluulottomasti loppuun asti. 

Teeleidi on perustettu vasta viime vuonna, mutta jo lyhyessä ajassa se on vakiinnuttanut paikkansa kaupunkimme kahvilatarjonnan (vaikka ei ole siis kahvila) joukossa. Suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä Teeleidin nätit ja persoonalliset puitteet, ihana tee-, tarvike- ja lahjatavarapuoti, erittäin runsas ja monipuolinen teevalikoima sekä ystävällinen henkilökunta takaavat sen, että vaaleanpunaiseen rakennukseen päätyy aina uudelleen. Teeleidi sijaitsee Jyväskylän Lutakossa, 102-vuotiaassa kauniissa talossa, jota Lutakon Leidiksi kutsutaan. Talo on remontoitu vanhaa kunnioittaen niin pinnoiltaan kuin rakenteiltaankin. Sisäilmasairasta ilahduttaa suuresti se, että talo vaikuttaa olevan kunnossa ja terve ja siellä on herkistyneenkin miellyttävää asioida ilman pelkoa oireilusta ja sairastumisesta.

Teeleidissä voi käydä nauttimassa teekupillisen tai pikemminkin pannullisen ja paikan päällä valmistettuja leivonnaisia - erityisruokavalioihinkin sopivia leivonnaisiakin on tarjolla. Teeleidiin ei pidä mennä kiireellä hörppäämään pikaisesti jotain kuin ostoskeskushälinäkahvilaan vaan teehuoneessa voi tutustua eri teelaatuihin, istua ihan rauhassa ja fiilistellä. Etenkin viimeinen kohta on minun suosikkini! Jos tee kiinnostaa enemmän, niin kannattaa käydä Teastingissa tai teekurssilla, joita räätälöidään tarpeen mukaan niin yksityisille kuin yrityksillekin. Meidän teeiltamme oli Keski-Suomen Kotitalousopettajat ry:n järjestämä.

Teasting-ilta alkoi "rouva Teeleidin" Anne Savelan inspiroivalla kertomuksella siitä, miten hän innostui teestä ja miten yritys on saanut alkunsa. Illan aikana saimme kuulla lukuisia teetarinoita ja muita juttuja ja oli ilo kuunnella selkeästi soljuvaa puhetta, ja olisin voinut kuunnella mukaansatempaavia tarinoita vaikka kuinka pitkään. Tunnelma teeillassa oli mukava ja välitön ja maistiaisten lisäksi parasta oli, että saimme tutustua teen historiaan ja kuulimme paljon mielenkiintoista tietoa ja yksityiskohtia kaikesta teehen liittyvästä ja saimme myös erinomaisia vinkkejä, joista on teenjuojalle hyötyä. Minun tekisi ihan älyttömästi mieli kirjoittaa tosi yksityiskohtaisesti Teastingista ja kaikesta siitä, mitä teestä opin, mutta hillitsen itseni, koska en halua spoilata niiden tee-elämyksiä, jotka Teastingiin ovat menossa. Mutta jos ihan vähän jotain kerron...

Maistelu (ja haistelu) aloitettiin maustamattomalla valkoisella teellä ja voi miten suunmukaista ja pehmeää se olikaan! Kaikki, jotka ovat turruttaneet makuaistinsa esanssisilla juustokakku-mustikkakeksi-korvapuusti-teepusseilla, eivät ehkä usko, miten makoisaa puhdas valkoinen tee voi olla. En tiedä, johtuuko sokerittomasta elämästäni vai mistä, mutta valkoinen tee maistui jopa herkulliselle. Olen opetellut juomaan teeni ilman minkäänlaista makeutusta, joten siitäkin voi johtua, että monet teet maistuvat mielestäni makealle. Mutta minä en ollut ainoa, joka ylisti teen pehmeää suutuntumaa.

Toinen maisteltava tee oli vihreä tee, tuo kaikkien itseään kunnioittavien hyvinvointi-ihmisten juoma. Vihreää teetä olen urhoollisesti monessa paikassa juonut, mutta se on mielestäni aina maistunut siltä, että ottaisi ruohonleikkurista tulleen vihreän ruohoköntin ja lilluttaisi sitä teekupissa. Siksi olin aika epäluuloinen tämänkin maistamiskerran suhteen. Vihreä tee ei ole edelleenkään suosikkini, mutta oli jopa häkellyttävää tajuta, että ne "ruoho"litkut, joita olen ennen juonut, ovat olleet kaukana tästä täyteläisestä maistamiskokemuksesta!

Kolmas tee oli oolong, joka on minulle kyllä sanana tuttu, mutta en ole ihan varma, olenko sitä aiemmin maistanut. Jos valkoinen tee oli makeaa, niin kyllä oli tämäkin ja tätä luonnehtisin sanalla vaniljainen - jotkut käyttävät sanaa toffeemainen. Kuten kaikista maistamistamme teelaaduista, myös tästä saimme kuulla paljon tietoa. Teen historian, keräämisen, teollisen valmistamisen ja tarjoilun lyhyt oppimäärä siis!

Viimeinen tee oli hyvin mielenkiintoinen ja täyteläinen pu'erh. Teen mausta en nyt sano mitään, koska jätän jotain yllätykseksi siltä varalta, että joku haluaa Teastingiin osallistua ja kokea elämyksiä itse... Tummanpuhuva pu'erh on oikea terveysvaikutteinen supertee. Yleensä olen hyvin skeptinen, kun mainitaan jonkin tietyn juoman terveysvaikutukset, sillä nykyisin suurin osa jutuista perustuu höpöhöpötietoon. Teen kohdalla täytyy kuitenkin muistaa se, että kyseessä on käyttäjäkokemukset tuhansien vuosien ajalta ja teen terveysvaikutukset on tieteellisestikin todistettu.

Teet olivat täyttäviä ja ihan oikeasti auttavat makeanhimoon (ja moneen muuhunkin vaivaan), vievät näläntunnetta pois, sellaista turhaa mässytysnälän tunnetta ja teestä tulee myös hyvä olo. Pussiteellä en ole huomannut olevan sellaisia vaikutuksia kuin näillä aidoilla teelaaduilla ja jos satut olemaan yhtä herkkä kuin minä, niin kannattaa teepuodissa kysellä eri teelaatujen vaikutuksista. Minulle nimittäin kävi Teastingin jälkeen niin, että kukuin yöyhteen asti, koska ilmeisesti teen sisältämä vähäinenkin kofeiinimäärä piti minua ylhäällä. Mutta samalla minulla oli myös hyvin rauhallinen olo eikä mikään dingdingding-olensaanutliikaakofeiinia-silmätseisoopäässä-fiilis. Kahvia en juo ollenkaan ja joskus kyllä kaipaisin jotain piristävää ja virkistävää ja joskus taas rauhoittavaa. Teestä on molempiin tarkoituksiin!

Vaikka teen terveysvaikutukset ovat yleisesti tiedossa, niin haluan silti vielä korostaa niitä, koska Suomen kahvinkittaajakansa kärsii närästyksestä, väsymyksestä, ruoansulatusvaivoista ja vaikka mistä vaivoista ja illan aikana puhuimmekin siitä, että olisiko näitä ongelmia niin paljon, jos ihmiset joisivat kahvin sijaan antioksidanttipitoista teetä?

Niin, se liitutauluun kirjoitettu teksti... "Aina on aikaa hyvälle teelle" tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi löytää arjesta jokin hiljainen hetki, pysähtyä teekupposen ääreen, hengittää syvään ja olla edes lyhyt hetkonen ihan hissukseen. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa se on vaan hirvittävän vaikeaa, mutta ei onneksi mahdotonta. Teekulttuuriin kuuluu tietynlainen hiljentyminen eikä se tarkoita sitä, että meidän pitäisi järjestää tuntikausia kestävä teeseremonia itämaiseen tyyliin. Kesken kiireisen päivän ihan pienikin nollaus teekupillisen äärellä rentouttaa ja rauhoittaa. "Aina on aikaa hyvälle teelle", ei pahalle. Huoltoaseman pussitee kertakäyttömukissa on joskus ainoa vaihtoehto, mutta löträhtävässä pahvikupissa lilluva teepussi on teen aliarvioimista. Samoin kuin kalliin hienostokahvilan haudutettu tee, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että perusteepussien etiketit roikkuvat design-teekannun ulkopuolella. Teen ystävänä vaadin haudutettua, aitoa teetä ja makuaistia hiveleviä elämyksiä! Onneksi on Teeleidi.