Miehen hymy saa naisen heikoksi

Aijajai, kun nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Kohta on feministit riehumassa kommenttiboksissa ja polttamassa rintsikoitaan parvekkeeni alla. Siitäkin huolimatta otan riskin ja kirjoitan asiasta, josta puhutaan vain tyttöjen kesken, jos silloinkaan, nimittäin miehen hymystä. Eikä nyt ole kyseessä hammaslääketieteen näkökulma vaan puhtaan naisellinen katsantokanta.  

Olen hyvin järkevä nainen ja sosiaalisessa kanssakäymisessä yleensä tilanteen tasalla ja menen harvoin häpsingilleni. Mutta kun joku tietynlainen mies hymyilee, niin kroppani valahtaa hyytelöksi ja minä selkeäsanainen pälättäjä saatan jopa alkaa änkyttää. Vankeudun minimaalisen lyhyeksi ajaksi hymyyn ja rationaalinen aivotoimintani lakkaa täysin ja tuntuu, kuin koko maailma katoaisi hetkeksi. Onneksi niitä tietynlaisia miehiä on harvassa, etten ole aina ihan spagettivellinä! Olen ihmetellyt, että miksi olen niin heikkona miehen kauniiseen hymyyn. Onko se kaikille naisille luontaista? Onko tämä minun Akilleen kantapääni? Vai onko tämä jotain kohtalon ivaa ja kosto minulle, joka olen surutta käyttänyt sievää hymyäni saadakseni tahtoni läpi? Minulla on tietty "Minttu tahtoo" -hymy, joka on hyvin viaton, suloinen ja pudottaa ikävuosistani noin viisitoista pois. Hymyni toimii keskimäärin 99 tilanteessa sadasta ja sen avulla on saatu alennukset, saatu miehet kantamaan raskaita tavaroita puolestani, vältetty sakot, löydetty porsaanreikiä byrokratiasta ja saatu kivoja lahjojakin. Tässä tasa-arvoon pyrkivässä maailmassa on mahtavaa huomata, miten helposti pelkällä hymyllä ja silmien räpyttelyllä voi kietoa miehet pikkusormensa ympärille ja saada heidät tekemään mitä nainen haluaa - ilman, että miehet sitä ymmärtävät. Mallia tässä näyttää kukas muukaan kuin elokuvahistorian kaunein ja kieroin manipuloija eli Scarlett O'Hara:

Kaikkien miesten hymy ei ole kiva eikä viehättävä, mutta niiden joiden on niin... Voi pojat! En todellakaan osaa sanoa yhtä miestyyppiä, jonka hymy olisi hurmaavin, koska kyseessä on "se jokin sinulla on"- hymytyyppi ja ehkä pohjimmiltaan kaikessa on kyse vain ihmisten välisistä kemioista. Ei ole tiettyä kasvonpiirrettä, ei hampaiden väriä tai huulten muotoa, joka minua viehättää vaan se on vain jokin selittämätön juttu, mikä kolahtaa. Jopa sellaisella miehellä, joka ei minua kovinkaan paljon fyysisesti viehätä (olen armoton kranttu), voi olla mitä hurmaavin hymy. Oma tyyppinsä on kyllä heikkoon ja alistuvaan naiselliseen puoleeni iskevä itsevarman röyhkeä hymy. Kun Tuulen Viemää tässä tuli esille, niin kukapa olisikaan parempi esimerkki arrogantista hymystä kuin itse Rhett Butler. Nykyisin ei kai saisi sanoa sitä, että nainen tahtoo joskus, että mies vie ja mie vikisen. 

Toinen erityinen hymymieltymykseni on vino hymy. Elvikselläkin oli sellainen ja sillä hän hurmaa vielä haudan takaakin miljoonat naiset uudelleen ja uudelleen. Elviksen hymy ei ole ehkä minulle se ykkönen, mutta katsokaapas Giuliota: 

...Ja viiden minuutin Giulion tuijottelun jälkeen olen ehkä kykenevä jatkamaan kirjoittamista... Googlen kuvahaku on kyllä paha toiminto! Sanahaulla tuli ensimmäiseksi Giuliota googlettaessa ehdotus Giulio Berruti girlfriend. Ihanan epätoivoista!

Hollywood-hymyt ovat ihan oma lukunsa ja kyllähän komeat näyttelijät hymyillä ja hurmata osaavat. Jos joku esimerkki pitäisi mainita niin se olisi ikiklassikko Brad Pitt, tietysti! Kiiltokuvamainen punaisilla matoilla leväytetty Pepsodent-hymy ei ole minua koskaan viehättänyt, vaikka toki Bradin hymy on aina ihku. Aidot hymyt ovat parhaita ja Brad Pittin aidon hymyn voi bongata Seitsemän vuotta Tiibetissä -leffan ekstroista, missä hän kertoo elokuvan tekemisestä ja naurahtaa luonnollisesti paljastaen oikean hymynsä. Valitettavasti en voi liittää tähän Bradin kuvaa, koska kun käytin Google-kuvahakua, niin en osannut valita parasta kuvaa. Ja taas meni muuten kymmenen minuuttia...

Ehkä se hymy, joka sulattaa minut täysin, on yleensä leveä ja kunnollinen hymy, ei siis mikään vieno väläytys vaan nimenomaan aito ja sydämestä tuleva. Ei kuitenkaan Alexander Stubbmainen, mutta kaimansa Alexander Skarsgård käy tästä oivana esimerkkinä.
... No nyt meni kymmenen minuuttia ja sain liiasta tuijottelusta elohiiren...

Maailmassa olisi varmaan ollut tärkeämpiäkin asioita blogipostauksen aiheeksi kuin miesten hymyt, mutta olen hymyjä ja niiden vaikutusta itseeni pohtinut viime aikoina ja nyt kysynkin teiltä, että olenko minä ainoa hymyheikko nainen? 

P.S. Kaikille naisenkipeille blogini lukijoille tiedoksi, että elämäni Hymypoika-patsas on jo jaettu ja sen saajan hymyä voisin tuijotella loputtomiin. Ja kaikille niille, joiden mielestä on törkeää, että kirjoitan muiden miesten hymyistä näin avoimesti ja että fanitan Giuliota ja kumppaneita, niin ottakaa se sitruuna pois tiedätte kyllä mistä.

Kommentit