Tyttöenergiapiknik Mikkelipuistossa

Tiedättekö, mikä minussa on "vikana"? Se, että en koskaan voi ottaa asioita asioina vaan minulla on aina jokin ihme teema tai muu tsydeemi meneillään... Normaali bloggaaja kirjoittaisi piknikistä Mikkelipuistossa, mutta minä ylianalysoin ja teemoitan kaikkea ja pohdin, että piknikpäivän teemana oli tyttöenergia ja naiseuden vahvistaminen. Joidenkin mielestä voi kuulostaa höpölöpöltä, mutta minulla on ollut koko loppukesän sellainen tunne, että minun pitää vahvistua omana itsenäni ja naisena enkä edes tiedä, mistä olen tuollaista päähäni saanut. Mutta mitäpä muuta sitä voikaan kuin vahvistua naisena, kun lähtee puistoon hyvän ystävän ja hänen tyttövauvansa kanssa höpöttämään tyttöjen juttuja?

Mikkelipuisto sijaitsee kaupungin laidalla, Pursialan kaupunginosassa lähellä Kenkäveron suosittua matkailukohdetta ja jos Kenkäverossa käy, niin silloin kannattaa myös piipahtaa puistossa. Minulla on ollut Mikkelipuistoa kohtaan ennakkoluuloja ja koska kyseessä on entinen kotipaikkakuntani, niin suhtaudun asioihin jotenkin oudosti. Voin suoraan sanoa, että Mikkeli ei ole millään tavalla suosikkikaupunkieni joukossa ja siksi puistossa käyminen oli positiivinen yllätys. Puisto oli ihastuttava, mielenkiintoinen ja rauhallinen. Puistossa on erilaisia mallipuutarhoja, taimimyymälä ja kesäkahvila, jotka ovat auki maanantaista sunnuntaihin. Puistoon on vapaa pääsy.

En ole puutarhaihminen siinä mielessä, että haaveilisin omasta puutarhasta. Pidän kuitenkin siitä, että voin käydä muiden rakentamissa puutarhoissa ja ihastella niitä. Mikkelipuiston mallipuutarhat ovat kivan monipuolisia: on kukkaistutuksia, suihkulähteitä, kiviasetelmia, kulkuväyliä sekä puita ja pensaita. Mielestäni puisto sopii kauniisti ympäröivään luontoon.

Stonehengeen en ole vielä päässyt, mutta Mikkelipuiston kiviaidat käyvät köyhän naisen Stonehengestä. 

Joku muu olisi varmaan kuvaillut kukkasia ja kaikkea vihreää, mutta minä en ole joku muu vaan ihminen, joka pitää kiviasetelmista.

Asukuviakin otettiin (kiitos kärsivälliselle kuvaajalle), sillä mielestäni minulla oli tyylikäs asu, mutta peili kertoikin muuta kuin kuvat... Pitääkö tässä ryhtyä aina kuvaamaan asunsa ennen ihmisten ilmoille lähtemistä, niin saa realistisen kuvan vaatekerrastaan? Sortsihaalari on kyllä kätevä ja vilpoisa hellepäivän vaate, mutta en ole ihan varma sen tyylikkyydestä. Kiristävä ja puristava yötärökuminauha kävi ahistammaan, joten tempaisin sen pois ja lopputuloksena oli muodoton pötikkä. No, parempi sekin kuin kiristävästä kuminauhasta johtuva vatsakipu. Täytynee pujotella kuminauhan tilalle jokin toinen nauha, jolla saan haalariin vähän muotoa.

Tuollaisen kukkaistutelman minä haluta, mutta se ei taida olla paras ratkaisu pienelle parvekkeelle.

Ihan kukkaistyttönä.

Tammen juurella oleva hiekkajuttu on sellainen, minkä voisin toteuttaa omalle pihalleni, siis jos minulla sellainen olisi. Voisin tehdä tuollaisen aaltoreunaisen hiekkajutun pienimuotoisena ja istuttaa jotain pikkuisia pensaita tai puita. 

Lähikuva tammenterhoista. Tikua ja Takua ei näkynyt, mutta pikkuinen hyppelevä oranvanpoikanen vipelsi puusta puuhun. Kaveri oli niin vikkelä, että en ehtinyt ottaa siitä kuvaa.

Piknikeväät, joiden syömistä seurasi herkkuähky. Siellä missä on kaksi naista, jotka haluavat nauttia elämästä, siellä on aina myös suklaata! 

Tänä iltana onkin vuorossa uusi piknik hieman erilaisessa ympäristössä... Tästä kesästä onkin tullut oikein piknik-kesä!