Lontoon tuliaisena hiekkaa espanjalaisessa paketissa

Ostin Lontoosta viime syyslomalla tällaisen kunnon turistituliaisen hätäpäissäni ja myös varmuuden vuoksi, jos pitäisi jollekulle jokin tuliainen viedä. Kiva rasia englantilaisia herkkuja, eikö? ...Ne mitään englantilaisia olleet! Made in Spain luki takakannessa ja tunsin itseni ihan typeräksi. Koska tuote ei ollut aito englantilainen, niin en sitä ilennyt kellekään lahjaksi viedä. Rasia on ollut kaapissani viisi kuukautta odottamassa jotain spesiaalihetkeä, jolloin raaskisin sen avata.  Naistenpäivänä sen sitten avasin, sillä oli akuutti pula jälkiruoasta. Jo oli aikakin avata paketti, koska nuo olisivat menneet ensi kuussa vanhaksi.

Omnomnom... Odotin vesi kielellä, että saisin maistaa herkkuja... Tiedättekö, kun oikein odottaa makunautintoa... Kun zoomaa paketin kannesta kuvan, että jäisi jokin muisto ihanasta makuelämyksestä. Leivokset näyttivät niin herkullisilta.... Odotin suussasulavaa tumman kaakaon makua, aidon englantilaisen voikeksin makua, butter biscuitit on niiiin hyviä... Olin siis jo herkkuhurmiossa unohtanut, että keksit ovat Made in Spain. 

Rasian avattuani minusta olisi voinut näppäistä kuvan ja kuvatekstiksi laittaa: "Tältä näyttää pettynyt ihminen". 

Olin odottanut, että paketissa olisi useampi keksi ja että keksit olisi kauniisti aseteltu kuin konvehtirasiassa. Ja että aniskeksejä olisi ollut vain yksi, jos sitäkään. Niitä oli kolme. Mielikuvani oli aika kaukana todellisuudesta:

Oma hölmöyshän se oli, että odotukseni olivat niin korkealla...Tällainen herkkupettymys ei ole maailman suurin katastrofi, mutta hieman typeräksi sitä itsensä tuntee. Ja jokainen, joka on joskus kokenut saman, tietää sen karvaan pettymyksen tunteen, kun paketista paljastuu jotain muuta kuin odottaa. Pitihän noita keksejä maistaa ja kuten arvata saattaa, ne olivat teollisen makuisia. Ainesosaluetteloa en ole hirvinnyt lukea, vaikka tavaan ne aina ja usein googlen avulla. Ahneuksissaan keksejä piti toki maistaa ja myöskin siksi, koska en tiennyt, mitä muuta olisin niille tehnyt. Oli paketissa sentään pari ihan menettelevääkin yllätystä; kookos-suklaanami oli hieman Bounty-tyylinen ja viskinamikin oli kuulemma ihan syötävä, mutta keksikeksit... Miksi minä ostin tämän? Miksi?

Suklaakeksi, joka on paketin kannen kuvan tummin keksi, näytti livenä tältä. Siis hiekalta! Ja tuntuikin siltä. Ja minä tiedän, minä niin tiedän, että pari ystävääni kysyy jo mielessään, että miksi menin muussaamaan keksin tuon näköiseksi? Minäkö? Ettäkö minäkö olisin rapistellut pikkupussia ja puristellut keksiä? No niin minä tein! Mutta vetoan siihen, että keksi oli jo valmiiksi murskana ja kivan pehmeä puristella sormien välissä. "Mööh", sanoin, kun keksisanta levahti pöytäliinalle! 

Tarinan opetus voisi olla se, että lue aina pakkausmerkinnät ja myös se, että osta aina laadukasta tavaraa, olipa se mitä hyvänsä. Tai sitten, että älä ole hölmö turisti!

Nyt toivotan ihanaa viikonloppua! Minulle onkin tulossa oikein mahtava superviikonloppu!

 Toivottavasti sinullakin olisi jotain kivaa tiedossa!