Jo joutui armas suvivirsikeskustelu

Kahdesta asiasta tietää kevään koittaneen: koirankakkakeskustelusta ja suvivirsikeskustelusta. Joka kevät siis samat narinat ja samat argumentit ihmisiltä, jotka eivät halua ymmärtää toistensa mielipiteitä. Koirankakoista olen joskus muinoin kirjoittanut, joten nyt keskityn Suvivirteen.

Minä pidän Suvivirrestä. Ihan oikeasti pidän! Ja tiedän, että siitä pitää moni muukin opettaja sukupuolesta riippumatta. Ja myös oppilas. Suvivirsi lauletaan silloin, kun käsillä on lukuvuoden odotetuin ja onnellisin hetki. Koivut ovat hiirenkorvilla, ilmassa on kutkuttavaa kesän odotusta, olo on kevyt, onhan taas saatu yhden lukuvuoden mittainen työ päätökseen. Minulle Suvivirsi symboloi loman aloitusta ja ahkeroinnin päättymistä ja kun se on laulettu, huokaisen syvään ja tekee mieli kirmata ulos kuin talven jälkeen navetasta ulos pääsevä vasikka. Minulla on tunneside Suvivirteen ja jos joku sanoo, että se on hirveä veisu, niin hänen mielestään se on, sillä tietenkään kaikki eivät siitä tykkää. En lähde makuasioista kiistelemään. Kunpa kyseessä olisikin vain keskustelu siitä, että onko Suvivirsi hyvä biisi vai ei, mutta keskustelussa on paljon vakavammat aiheet, jotka herättävät tunteita. Suvivirren poistamista vaaditaan siksi, että se on uskonnollinen kappale ja loukkaa uskonnonvapautta ja on ongelmallinen yhdenvertaisuuden kannalta. Nykyisin muuten kaikki loukkaa aina jotakuta... Suvivirsikiistassa toiset ovat sitä mieltä, että virren laulaminen on kaunis perinne ja osa kulttuuriamme ja toiset ovat sitä mieltä, että virret ja uskonto eivät kuulu kouluun ja että julkisissa tilaisuuksissa ei saisi olla uskonnollisia elementtejä. 

Olen samaa mieltä siitä, että kenellekään ei pidä pakkosyöttää mitään uskontoja, en minäkään pidä siitä, että Jehovan todistajat tulevat oveni taakse tai se yksi innokas mummo täällä hyökkää aina kauppareissulla kimppuuni ja pyytää mukaansa herätysiltoihin, mutta mihin vedetään raja? Haluan nyt tietää, että ovatko ne ihmiset, jotka kannattavat Suvivirren poistamista, sitä mieltä, että kaikki uskonnollisuus pitää poistaa koulusta? Koska jos niin on, niin sitten eri kulttuureja edustaville tulee hieman vaikeat oltavat. Jos uskonnollisuus ei saa näkyä koulussa tai työpaikoilla, niin sitten on vaadittava, että muslimitytöt eivät käytä huiveja, kukaan ei saa käyttää ristikoruja ja kaikki ristitatuoinnit on peitettävä. Käytännössä uskonnosta täysin luopuminen tarkoittaa myös sitä, että luovumme monista kulttuurisista perinteistämme. Monet ovat vaatimassa Suvivirren poistamista, mutta viettävät silti joulua ja syövät mämmiä. Koska joulua kuulemma vaan kuuluu viettää eikä tarvitse ajatella, että mämmi olisi mitenkään uskonnollista, sehän on vain mämmiä. Samalla logiikalla Suvivirsi on vain laulu eikä sitä tarvitse kokea uskonnolliseksi, jos ei jouluakaan koe. Missä logiikka, kysyn minä!

Jos uskonto ei saisi näkyä missään muodossa, niin sitten meillä menisi kotitaloustunneilla ohjelmat uusiksi. Teemme paljon perinneruokia, joilla on uskonnollinen tausta ja kausijuhlien huomioiminen piristää oppitunteja. Oppilaat odottavat pipareiden, joulutorttujen ja muiden jouluherkkujen tekemistä ja valinnaiskurssilaiset alkavat jo alkusyksystä toivoa, että tekisimme ihan oikeaa, perinteistä jouluruokaa ja nauttisimme jouluaterian joululauluja kuunnellen. Mutta hyvät lapset, kuulkaas, kun nyt on sellainen juttu, että joulua ei saa mainita täällä koulussa, koska joku saattaa kokea, että se loukkaa hänen uskonnonvapauttaan ja siksi teemme joulun alla paistettuja silakoita emmekä koristele luokkaa mitenkään eikä kuunnella muuten mitään musiikkiakaan, koska emme löydä kappaleita, joista kaikki pitävät. Joulukoristeet ja iloiset pääsiäiskoristeet joutavat roskiin. Turha on uskonnonvapautta kannattavien yrittää selittää, että voihan joulua juhlia jonain talvipäivän seisauksen juhlana ja pääsiäistä pakanoiden ostarana ja sillä perusteella voidaan laittaa koristeita. Samanlaista uskontoa/uskoa/uskomusta se pakanuuskin on, koska siinäkin uskotaan johonkin ja sitäpaitsi jos näkokulma on pakanallinen, niin eikö se sitten loukkaa kristittyjä? Ja yleinen perustelu "ruoka on vain ruokaa" on hieman ontuva. Jos tekisimme jotain perinteistä jouluruokaa ja oppilaat kysyisivät, että mikä on ruoan historia (eräs oppilaiden lempikysymyksistä), niin vastaisinko, että kun ope ei voi nyt kertoa sitä, kun se liittyy uskontoon. Peräänkuulutaan logiikkaa edelleen!

Minun näkökantani on, että Suvivirsi on perinne ja mielestäni sellaisena se saa pysyäkin. Jos kuitenkin jokin taho päättää, että virttä ei lauleta, niin alkaa se lomani siitä huolimatta. Suurin osa ihmisistä kannattaa Suvivirren laulamista ja ihmettelen, että mitä demokratiaa se on, että vähemmistö saa päättää asioista. Tiedän kyllä ne yhdenvertaisuuslait ja muut. Minua hirvityttää se, että jos Suvivirsi poistetaan, niin pikkuhiljaa lähdetään raivaamaan pois kaikkia vanhoja, kauniita traditioitamme. Lapset ja nuoret eivät koe monia asioita kovin uskonnolliseksi vaan perinteiksi ja kotitalousopettajana olen huomannut, että perinteet ovat nuorillemme erittäin tärkeitä. En minäkään pienenä tyttönä Jeesusta jouluisin ajatellut vaan lähinnä lahjoja ja sitä, että sai mussuttaa konvehteja ja herkkuja masun täyteen ja raahustaa pyjama päällä iltapäivään asti (tarkemmin kun ajattelee niin jouluni ovat edelleen tuollaisia). Sitä kysyn, että missä ovat minun oikeuteni kristittynä ja kirkkoon kuuluvana? Minä haluan laulaa Suvivirttä ja jos sitä ei lauleta, niin eikö se loukkaa minun yhdenvertaisuuttani! Onko tässä mitään logiikkaa? Onko missään mitään logiikkaa?

Vaikka kirkosta eroaminen on kiihtynyt, niin kristittyjä on silti Suomessa paljon. Suurin osa häistä, ristiäisistä ja hautajaisista vietetään uskonnollisin menoin ja uskonto vaikuttaa kalenteriimmekin. Mitenkä on, te, jotka vastustatte valtauskontoamme ja sen näkymistä, jätättekö menemättä juhliin siksi, koska ne ovat uskonnolliset? Jos minä järjestäisin juhlat, vaikka jonkun rakkaan hautajaiset tai vaikka omat häät ja joku kieltäytyisi tulemasta sinne siksi, että kyseessä on uskonnollinen juhla, niin kyllä minä vähän loukkaantuisin ja toivoisin, että se ihminen pääsisi edes yhdeksi päiväksi yli omista näkemyksistään ja kokisi kaiken muun tärkeämmäksi kuin sen, että hänellä on tiukka näkemys jostain asiasta. Minulle ei ole ongelmaa mennä ei-kristillisiin juhliin ja on ihan sama, saanko kutsun ristiäisiin vai nimiäisiin, koska kunnioitan juhlien järjestäjien vakaumusta tai vakaumuksettomuutta.

Monissa keskusteluissa on noussut esille se, että lapsia raahataan väkisin joulukirkkoon ja koulun jumalanpalveluksiin ja pakotetaan kuuntelemaan seurakunnan aamunavauksia. Hei haloo, missä maalaisjärki? Ei ole kovin vaikeaa järjestää omaa juhlaa niille, jotka eivät jumalallisiin menoihin halua osallistua. Ai niin, mutta sehän oli se yhdenvertaisuus-jutska! Pitäisi siis olla jotain sellaista, joka sopii kaikille, kun yhteiskunnassa pitää nyt niin kovasti yrittää miellyttää kaikkia ja olla loukkaamatta ketään.

Minä en nyt tiedä, olenko tässä kirjoituksessa puhunut aidasta vai aidanseipäistä, mutta pääasia, että olen puhunut, koska monet kysymykset ovat pohdituttaneet minua ja toivoisin, että joku niihin vastaa. Minua kiinnostaa muuten myös sellainen asia, että käydäänkö muissa maissa tällaista keskustelua? Tietääkö joku? Vai onko tämä Suomen kukkahattutätikaikkienmiellyttämisvoiettäjokuloukkaantuu -mentaliteetti ainoa laatuaan?