Asiaa tisseistä ja pepuista eli hyvää naistenpäivää

Se eräs ihku, jota ei saa missään nimessä kutsua elämäni valoksi,
 laittoi Facebook-seinälleni tämän biisin:

"The bigger the cushion, the sweeter the pushin' That's what I said 

The looser the waistband, the deeper the quicksand, Or so I have read
My baby fits me like a flesh tuxedo, I'd like to sink her with my pink torpedo
Big bottom, big bottom, Talk about bum cakes, my girl's got 'em
Big bottom drive me out of my mind, How could I leave this behind?
I met her on Monday, 'twas my lucky bun day, You know what I mean
I love her each weekday, each velvety cheek day, You know what I mean
My love gun's loaded and she's in my sights, Big game is waiting there inside her tights, yeah
Big bottom, big bottom, Talk about mud flaps, my girl's got 'em
Big bottom drive me out of my mind, How could I leave this behind?
My baby fits me like a flesh tuxedo, I'd like to sink her with my pink torpedo
Big bottom, big bottom, Talk about bum cakes, my girl's got 'em
Big bottom drive me out of my mind, How could I leave this behind?"

Herranjumala! Ja tasapuolisuuden nimissä kaikki muutkin maailman jumalat ja jumalattomat! Eihän noin voi tehdä, eieiei! Tämä ei sovi nyt mihinkää pirtaan, ei ollenkaan, tuollainen biisi. Sehän on loukkaavaa, ei naiselle voi kertoa, että sillä on iso pehva! Eikä tuollaista biisiä ladata kenenkään naisen Facebook-sivulle kaikkien nähtäville. Ei ei ja vielä kerran ei! Eikö?

Minusta tuo biisi oli ylistys pyöreälle pepulleni ja muillekin naisellisille ominaisuuksilleni. Mutta siinähän lauletaan big bottom, siitä on pakko loukkaantua! Ei ole. Voisin yhtälailla loukkaantua siitä, että joku sanoisi minun käyttävän silmälaseja tai että minulla on kymmenen varvasta. Minulla on muhkea pehva enkä ihan täysin voi sanoa, että I'm proud of it, mutta kun se on minun peppuni eikä se pienemmäksi muutu. Ja sitäpaitsi tuohon biisiin liittyy niin ihania inside-juttuja, että kun ajattelen niitä, niin hymyni venyy korviin saakka ja kun elämäni filmi joskus katkeaa, niin haluan muistaa tuohon kappaleeseen liittyvät hetket ja ne kädet, jotka koskettivat big bottomiani...

Minusta me naiset olemme aika outoja. Meillä on kaikenlaisia merkillisiä juttuja, mistä miehet ovat kiinnostuneet ja mihin me sitten kiinnitämme oman huomiomme? Siihen, että onko kynnet lakattu ja säärikarvat ajeltu. Ei miehiä kiinnosta sellaiset asiat vaan ihan muu. En tarkoita missään nimessä, että miehet ovat vailla vain yhtä tiettyä asiaa vaan tarkoitan sitä, että me näytämme miesten silmissä ihan erilaisilta kuin omissamme. Kun me katsomme peiliin, niin siellä on ensinnäkin vaakalukemasta riippumatta läski lössykkä, joka on toisekseen myös ruma ja jolla on liian vähän sitä ja vähän liikaa tota. Ja mitä mies näkee? Houkuttelevan olennon, jonka hiukset tuoksuvat lähes aina hyvälle, jonka iho on pehmeä, jonka kosketus on lämmin ja hellä ja joka on... nainen! Se riittää.

Me naiset kidutamme itsetuntomme kuoliaaksi pohtimalla, miltä näytämme ja mitä miehet meistä ajattelevat. Hyvät naiset: muistattehan, että miehet eivät ajattele, ainakaan kovin paljon ja syvällisesti. Mutta me naiset ajattelemme. Me ajattelemme sitä, miltä meidän tulisi näyttää, että kelpaisimme ja että miehet tykkäisivät meistä. Me puunaamme ja höyläämme, föönaamme ja harjaamme ja löydämme aina jonkin kohdan itsestämme, josta emme pidä. On olemassa miehiä, jotka vaativat naiselta kaikkia kummallisia ulkoisia ominaisuuksia, mutta suurin osa miehistä osaa arvostaa Ihan Tavallista Naista. Se riittää. Mutta ei meille naisille riitä. Onks hyvä näin? Oonks läski? Oon ihan varmasti lihonu, oonko *vatsamakkaroiden nipistelyä*? Miltä tää mekko näyttää mun päällä? Kato nyt ku oon ällöturvoksissa, enkö ookin! Rakastatsä mua? Nainen pommittaa miehen sirpaleiksi kysymyksillään ja ihan sama, mitä mies vastaa, niin se on aina väärin.

Me naiset saamme väännettyä jokaisesta ruumiinosastamme itkun ja hammastenkiristyksen ja sitten kohta miehellä on se itku ja hammastenkiristys eikä kannata ihmetellä, mikä suhteessa mättää. Miehille monet asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Kuten vaikka tissit. Lause: "Ne on tissit", kertoo kaiken siitä, mitä meidän naisten tulee tietää miesten suhtautumisesta maitorauhasiimme. Sillä ei ole väliä, ovatko ne pienet vai suuret, terhakat vai roikkuvat, sillä ne ovat tissit. Pinkeäihoiset silikonitötteröt antavat meille väärän kuvan siitä, miltä normaalit tissit näyttävät. Kun saunoo naisten kanssa, niin näkee hyvin erilaisia tissejä ja minusta ne kaikki näyttävät kivoilta ja persoonallisilta enkä voi ymmärtää, että naiset itkevät peilin ääressä sitä, että heidän rintansa eivät kelpaa miehelle. Vika ei ole silloin tisseissä vaan miehessä. Normaali mies ymmärtää, että ne ovat ns. Luojan luomat, ne ikääntyvät siinä missä koko akka, ne voivat alkaa roikkua tyhjinä rukkasina imetyksen jälkeen, mutta niillä on sentään tehty jotain niin ihmeellistä kuin ruokittu ihmislasta. Ja jos tissit eivät meitä naisia ahista, niin sitten ahistaa perse. Se on aina vääränlainen ja liian suuri, vaikka olisi Hollywood-tähtösen lailla kokoa nolla. En ole tavannut vielä yhtään naista, joka olisi täydellisen tyytyväinen peppuunsa. Onkohan edes Jennifer Lopez? Niinpä. Hyvät naiset, jospa tänään naistenpäivänä yrittäisimme nähdä ihanat itsemme miesten silmin.