Kotitekoiset vaahtokarkit, vaahtisleivoksia ja maapähkinäkonvehteja

Osa tutuistani on varmaan jo kyllästynyt vaahtokarkkeihini ja ajattelee, että eikö se nyt muuta keksi. Että kohta kymmenen vuotta se on noita vääntänyt ja vielä se jaksaa niistä innostua! Mutta kun nämä ovat niin helppoja, niin idioottivarmoja onnistumaan ja minusta on myös mahtavaa, että osaan tehdä vaahtokarkkeja ihan itse omin pikku kätösin. En ole koskaan kaupan vaahtokarkeista tykännyt, koska niissä on niin keinotekoinen maku, mutta näistä itsetehdyistä tykkään ja ehkä juuri siksi, että ne maistuvat aidommilta. Itsetehdyt ovat vähän tiiviimpiä kuin kaupan karkit ja voi olla, että jollain monimutkaisemmalla ohjeella saisi kuohkeammat, mutta ei näissäkään mitään vikaa ole, ei sitten mitään. Ohjeen löysin vuosia sitten Cosmopolitan-lehdestä ja olen sitä auliisti jakanut ja olisi joskus kiva kuulla, että onko joku kokeillut tehdä vaahtiksia ja miten ne onnistuivat. Jos innostut ohjeesta, niin käy kirjoittamassa kokemuksesi kommenttikenttään!

Vaahtokarkit

 2 rkl liivatejauhetta + 1dl kylmää vettä

4 dl sokeria

2 1/2 dl vaaleaa siirappia
2 dl vettä

2 tl vaniljasokeria 

vuokaan ja pinnalle tomusokeria

1. Vatkaa liivatejauhe ja 1 dl vettä sähkövatkaimella sekaisin ja jätä kulhoon. 
2. Mittaa kattilaan sokeri, vaalea siirappi, 2 dl vettä ja vaniljasokeri 
ja keitä 10 minuuttia keskilämmöllä niin, että seos poreilee.
3. Kaada kuumaa sokeriseosta liivateseoksen joukkoon vähitellen,
 koko ajan vatkaten ja vatkaa niin pitkään, 
kunnes taikina muuttuu valkoiseksi ja kuohkeaksi.
4. Siivilöi kerros tomusokeria vuokaan ja kaada taikina siihen.
5. Anna massan jähmettyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
6. Leikkaa terävällä veitsellä palasiksi ja kierittele palat siivilöidyssä tomusokerissa. 

Tässä vielä vaahtiskonkarin vinkit:
- väri- ja makuaineet kannattaa lisätä vatkauksen puolivälissä
- vatkaa niin kauan, että taikina alkaa vähän kiertyä/kehräytyä vatkainten ympärille
- älä käytä vuoassa leivinpaperia, koska taikina tarttuu siihen pahasti
- silikonivuoka on paras
- massan voi irrottaa niin, että kaapii sitä irti vuoan reunoilta veitsen hamarapuolella, älä revi!
- massa kannattaa kipata leivinpaperille, jonka päällä on sihdattua tomusokeria
- leikkaa ohutteräisellä kokkiveitsellä ja kierittele karkit heti tomusokerissa
- muoteilla leikkaamistakin voi kokeilla
- mansikkatomusokerilla saat mansikanmakuiset vaahtikset, suklaanmakuisia saa kaakaotomusokerista tai kaakaojauheesta+tomusokerista.

Vaahtokarkkeja voi tuunata mielensä mukaan ja helppo tapa saada näyttäviä tarjottavia on leikata vaahtokarkkimassasta isohkoja palasia, sulattaa suklaata, kastaa vaahtikset siihen ja sitten töpöttää jossain koristerakeessa ja laittaa hetkeksi kylmään, jotta suklaa jähmettyy. Nämä näyttävät ihanalta, mutta eipä nuo koristesydämet mielestäni kovin kummoiselta maistu, lisäaineilta vain ja niitähän ne sisältääkin, mutta suutuntuma on hauskan rapsakka ja kompensoi kivasti vaahtisten pehmeyttä. Lastenkekkereissä nämä ovat tehneet aina kauppansa ja vaikka koristerakeet, strösselit ja muut vastaavat sisältävät lisäaineita, niin ovathan nämä silti parempi vaihtoehto kuin kaupan lisäainepommit.

Sitten harcoreosastoa: suklaalla ja turkinpippurilla kuorrutetut vaahtokarkit! Ei ollenkaan hassumpi makuyhdistelmä, mutta vaatii ennakkoluulottoman makuaistin. Turkinpippurin maku on niin voimakas, että se peittää kaiken muun alleen ja siksi tavallinen salmiakki sopisi paremmin. Ja myös tavallisen eli pelkän vaniljan makuiset vaahtokarkit sopisivat tähän paljon paremmin kuin mansikanmakuiset, mutta minulla oli pakkorako käyttää mansikkatomusokeria pois. Ongelmana näissä on, että turkinpippuri sulaa eikä näytä kovin houkuttelevalta... Mutta jos tällaisia tekee, niin kannattaa tehdä turkinpippurointi pari tuntia ennen tarjoilua, koska silloin salmiakki ei möllöönny.

Sitten tuotekehittelyn monimutkaisempi tulos: leivostyylinen ratkaisu. Välissä suklaata ja turkinpippurirouhetta ja päällä taiteellisesti turkinpippuri. Toki sen voi jättää poiskin ja ehkä kivemmalta tuo näyttikin ilman päällä kököttävää mustaa mököä. Vaahtokarkeistahan saa vaikka minkälaisia leivoksia ja eräs idea olisi tehdä jotain rocky road -tyyppistä tuonne väliin ja vaikka päällekin! Vai menisiköhän se jo vähän liian överiksi?

Huom! Ethän käytä kaulinta turkinpippureiden murskaamiseen! Se on nimittäin entinen kaulin se :(

Juhlahuuma-blogista kopsasin ihanan idean vaahtosydämistä ja näitä tulen muuten tekemään toistekin! Silikonisiin vuokiin levitetään sulatettua suklaata, joka jähmetetään jääkaapissa, sitten päälle valutetaan kerros vaahtokarkkimassaa ja siihen päälle sulatettua suklaata. Kun suklaa on kovettunut, niin sydämet on helppo puljauttaa pois vuoista. Ihan huippuhelppotekoisia nämä eivät ole, koska oli vähän hankalaa saada suklaata vuokien reunoille ja siksi vaahtokarkkimassaa jäi näkyville. Pelkäsin myös, että jos reuna jää liian ohueksi, niin se rapsahtaa rikki, mutta onneksi niin ei käynyt. En koristellut sydämiä mitenkään, koska suklaan pinnasta tuli kauniin sileä ja tasainen ja minusta yksinkertainen on joskus tyylikästä! Yhden pinnalle muodostui merkillinen kuvio ja yritin etsiä siitä Jeesuksen tai Neitsyt Marian hahmoa, mutta ei siinä pitkällisen tihrustamisen jälkeen näkynyt kuin epämääräinen silikonivuoan pinnasta tarttunut kuvio. Hitsi, kodistani ei tullut pyhiinvaelluskohdetta!

Koska suklaata sattui jäämään ja innostuin herkkutehtailusta, niin tein vielä maapähkinäkonvehteja. Minulla ei edelleenkään ole lämpömittaria, jonka avulla pääsisin suklaata temperoimaan, mutta kiiltäväähän tuosta tuli ilman temperointiakin. Tosin temperoimaton suklaa sulaa huoneenlämmössä ja sormissa ja on rasvaisemman tuntuista, mutta tällaiselle suklaanarkille on ihan sama, millaista suklaa on, pääasia, että sitä on! Mielenkiintoista muuten, että noissa suklaakuorrutetuissa vaahtosydämissä on samaa suklaata, mutta niiden pinta on mattainen ja konvehdit taas ovat yhtä kiiltäviä kuin kaupassa! Nämä konvehdit on tehty siis niin, että laitoin silikonisiin konvehtivuokiin sulaa suklaata ja levittelin sitä lusikan avulla reunoille ihan ylös asti. Sitten vuoka jähmettymään ja kun suklaa oli kovettunut, niin laitoin maapähkinätahnaa vuokaan ja päälle vielä sulaa suklaata. Maapähkinäidea syntyi kaupassa, kun löysin Urtekramin luomumaapähkinätahnaa, jossa luki smooth ja sen kummempia ajattelematta nappasin purkin mukaani. Tai ajattelin minä, että smooth, voipa muuten olla hyvää, pehmeää, maistuukohan Snickersille...mmmm... Ja sitten kotona tajusin, että enhän minä voi tuota tahnaa edes syödä. Maistoin kyllä ja olin hetken taivaassa, muta sitten ahdistuin ruokarajoituksestani ja siksi toivon, että kaikki muut maapähkinäfanit vetäisivät tuota suussasulavaa herkkua minunkin puolestani, toki sen muistaen, että siinä on yli 600 kaloria 100 grammassa. 

Arvatkaa muuten, mikä on eräs lempikirjani? Pieni suklaapuoti.

Entäs lempileffani? Jali ja suklaatehdas.