Minishow-blogissa on mielenkiintoinen haaste, joka on tavarahamstraajille varmasti todella haastavaa. Haasteen idea on se, että kun ostaa yhden uuden tavaran, täytyy luopua yhdestä vanhasta. Minulle osallistuminen on helppoa, koska olen noudattanut tuota periaatetta jo vuosia ja elän sen mukaan niin automaattisesti, että sitä ei tarvitse edes miettiä. Haasteeseen kuuluu, että kerrotaan, kuinka pitkään aiotaan olla mukana, mutta minun kohdallani se on vähän hankalaa, koska kyseessä on elämäntapani. Voinko siis vastata, että olen mukana loppuelämäni?
Haasteessa on kiva idea ja kaikki, mikä saa pohtimaan omia kulutustottumuksia tässä tavaraa pursuavassa maailmassa, on hyvästä. On vaikeaa ryhtyä haastamaan itseään niin kuin Tavarataivas-elokuvassa eikä meidän mielestäni tarvitsekaan ryhtyä niin radikaaleihin toimenpiteisiin, sillä vähempikin riittää :). Ekoihmisten mielestä tavara tavarasta -ajattelutapa voi olla tekopyhää, koska jos tavaraa on paljon, niin silloin on myös mistä luopua ja voi jatkuvasti ostaa uutta, kunhan vaan pistää vanhaa kiertoon. Minulla tavara tavarasta -periaate on toiminut ja se on estänyt niin astiakaappieni kuin vaatehuoneeni täyttymisen. Oikeastaan minulle on käynyt jopa niin, että olen luopunut useista tavaroista, mutta en ole hankkinut mitään tilalle, joten olen tavallaan miinuspuolella. Olen miettinyt, että mitä jos alan tehdä niin, että kun ostan yhden uuden tavaran, luovunkin kahdesta! Sekin varmasti onnistuisi. Olen myös tehnyt niin, että kun jokin siivousaine tai kosmetiikkatuote on loppunut, olen ostanut tilalle ekologisemman vaihtoehdon ja näin siis pikkuhiljaa aineet korvautuvat paremmilla vaihtoehdoilla.
Haasteessa tarkoitetaan tavaraa eikä esim. ruokia tai muita käyttötarvikkeita, mutta minä olen ulottanut usein tavara tavarasta -ajattelutavan niidenkin puolelle. En osta uutta erikoisjauhopussia ennen kuin edellinen on käytetty enkä osta mitään siivousainepulloja ennen kuin entiset on kulutettu loppuun. Minulla on ihanteellinen tilanne siinä mielessä, että minulle ei ole edes kertynyt tavaraa niin paljon kuin ihmisille yleensä. Olen vuosia ajatellut sitä päivää, kun pääsen muuttamaan tästä asunnosta pois ja haluan, että muuttokuormani on mahdollisimman kevyt. Asuntoni on pieni, mutta luulen, että vaikka asuisin isommassa kämpässä, niin tavaramäärä pysyisi kohtuullisena, koska taidan olla sen verran kontrollifriikki, että haluan tavaramääräni olevan hallittavissa.
Pohdin nykyisin ehkä liiankin tarkkaan kaikkea, mitä ostan ja esimerkiksi tänään katselin kaupassa lehtihyllyä sillä silmällä, että ostaisinko jonkin kivan akkalehden, mutta sitten arvelin, että vaikka se maksaa vain muutaman euron, niin onhan se aika turhaa. Luin joskus jutun perheestä, jossa kaikki turha on pannassa ja mies on ihan puritaaninen kulutuksen suhteen. Ai miten niin? Kun mies menee kylään, niin hän ei ota pullaa, koska sekin on hänen mielestään turhaa. Whaaat? Totta on, että ilman pullaakin pärjäisi ja jos ajatellaan tarvehierarkiaa, niin aika vähällähän me ihmiset tulisimme toimeen. Joskus olisi kiva pitää kirjaa kuluttamisestani ja olen ajatellut pitää kulutuskuukausi-blogipäiväkirjaa, johon kirjaisin ylös ostokseni, tavarat, joista luovun ja myös ostopäätökset eli sen, kuinka päädyin ostamaan jotain tai kuinka päädyin olemaan ostamatta. Tässä kuussa olen pitänyt terveys- ja liikuntapäiväkirjaa innokkaasti, joten ehkä helmikuu voisi sopia kulutuspäiväkirjan pitämiseen.
Kiitän Melinaa haasteesta ja haastan mukaan bloggaajat aminimalistista ja Juhlahuumasta. Muutkin saavat osallistua, ovatpa bloggaajia tai eivät. Toivon, että kertoisit osallistumisestasi tämän blogin kommenttiosiossa ja voit myös kertoa niistä ajatuksista, joita tällainen haaste herättää. Tässä ohjeet haasteen vastaanottamiseksi:
Haasteessa tarkoitetaan tavaraa eikä esim. ruokia tai muita käyttötarvikkeita, mutta minä olen ulottanut usein tavara tavarasta -ajattelutavan niidenkin puolelle. En osta uutta erikoisjauhopussia ennen kuin edellinen on käytetty enkä osta mitään siivousainepulloja ennen kuin entiset on kulutettu loppuun. Minulla on ihanteellinen tilanne siinä mielessä, että minulle ei ole edes kertynyt tavaraa niin paljon kuin ihmisille yleensä. Olen vuosia ajatellut sitä päivää, kun pääsen muuttamaan tästä asunnosta pois ja haluan, että muuttokuormani on mahdollisimman kevyt. Asuntoni on pieni, mutta luulen, että vaikka asuisin isommassa kämpässä, niin tavaramäärä pysyisi kohtuullisena, koska taidan olla sen verran kontrollifriikki, että haluan tavaramääräni olevan hallittavissa.
Pohdin nykyisin ehkä liiankin tarkkaan kaikkea, mitä ostan ja esimerkiksi tänään katselin kaupassa lehtihyllyä sillä silmällä, että ostaisinko jonkin kivan akkalehden, mutta sitten arvelin, että vaikka se maksaa vain muutaman euron, niin onhan se aika turhaa. Luin joskus jutun perheestä, jossa kaikki turha on pannassa ja mies on ihan puritaaninen kulutuksen suhteen. Ai miten niin? Kun mies menee kylään, niin hän ei ota pullaa, koska sekin on hänen mielestään turhaa. Whaaat? Totta on, että ilman pullaakin pärjäisi ja jos ajatellaan tarvehierarkiaa, niin aika vähällähän me ihmiset tulisimme toimeen. Joskus olisi kiva pitää kirjaa kuluttamisestani ja olen ajatellut pitää kulutuskuukausi-blogipäiväkirjaa, johon kirjaisin ylös ostokseni, tavarat, joista luovun ja myös ostopäätökset eli sen, kuinka päädyin ostamaan jotain tai kuinka päädyin olemaan ostamatta. Tässä kuussa olen pitänyt terveys- ja liikuntapäiväkirjaa innokkaasti, joten ehkä helmikuu voisi sopia kulutuspäiväkirjan pitämiseen.
Kiitän Melinaa haasteesta ja haastan mukaan bloggaajat aminimalistista ja Juhlahuumasta. Muutkin saavat osallistua, ovatpa bloggaajia tai eivät. Toivon, että kertoisit osallistumisestasi tämän blogin kommenttiosiossa ja voit myös kertoa niistä ajatuksista, joita tällainen haaste herättää. Tässä ohjeet haasteen vastaanottamiseksi:
VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ -HAASTE
- KERRO BLOGISSASI HAASTEESTA JA SIITÄ, KUINKA KAUAN AIOT OLLA MUKANA
- LIITÄ BLOGIN SIVUBANNERIIN VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ -LOGO,
JOTTA NÄHDÄÄN, KETKÄ OVAT MUKANA
- KERRO MINISHOW'N VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ -POSTAUKSEN KOMMENTTIBOKSISSA ELI täällä MUKANAOLOSTASI
- HAASTA MUKAAN VÄHINTÄÄN KAKSI BLOGIA
Tavarahamstraajalle kuten minä :)! Ei vaan, mä vihaan kaapissa lojuviia tavaroita joihin ei ole koskettu ikuisuuteen. Ärsyttävintä on vaan se vaiva, jonka joutuu nähdä saadakseen tavaran myytyä, ja tässä haasteessa se tulee olemaan mulle se uuden shoppailua rajoittava tekijä. Kiva kun lähdit mukaan!
VastaaPoistaMinäkin löysin vaatehuoneesta sellaisia vaatteita, joita en ole käyttänyt aikoihin ja ne päätyivät kirppislaatikkoon. Tavaroiden eteenpäin laittaminen on vaivalloista, mutta toisaalta mä tykkään kirpparoinnista ja osan ihan kuluneista vaatteista pistän lumppukeräykseen, ja osan paremmista esim. SPR:lle lahjoituksena. Mulla kaikki ylimäääräinen on pahvilaatikoissa ja olen erittäin ylpeä siitä, että mulla on vain muutama laatikko tuota ylijäämäkamaa, kun eräillä kaapit pursuilee niitä :)
VastaaPoistaIhanteellistahan olisi, että poisheitettävää tavaraa ei kertyisi, mutta väkisinkin niin käy, jos esim. lapsen (tai omat!) vaatteet jää pieniksi tai kulahtaa. Mutta yleensä ottaen olen hankintojen suhteen ylinuuka ja ottaen huomioon mun ammatin, mun keittiövälineetkin on puutteelliset, koska olen ajatellut, että vähempikin riittää :) Ja juuri tänään tajusin, että tämä on kolmas talvi, kun kuljen yksissä ja samoissa toppahousuissa!
Tää on kiva haaste ja olen mielelläni mukana, koska tää ei periaatteessa vaadi multa mitään, mitä en olisi aiemmin tehnyt :)
Kiitos haasteesta!!! :) Onneksi luin tän vasta reissun jälkeen!! :D Tosin olin kyllä ihan aisoissa ostoksissani ;) Itselle 3 pientä asiaa ja tuliaisia sitten vähän enemmän. Hyvä minä! :D Mutta ehdottomasti lähden mukaan, koska oon ihan superhuono luopumaan mistään ja mun suurin luopuminen oli antaa käyttämätön laukku ystävälleni. Se oli niin iso mutta ihana luopuminen, koska toinen tykkäsi saamastaan kovin. Mutta tässä on kyllä haastetta, mutta hyvää sellaista!! :)
VastaaPoistaKiva, kun osallistut :) Ajattelinkin, että reissussa tästä ei kannata edes välittää, mutta sitten arjessa voi yrittää. Tämä haaste on siitä hyvä, että se kannustaa pohtimaan, että mitkä tavarat on tärkeitä ja mistä voisi luopua.
Poista