Suklaakiisseliä, kermavaahtoa ja kauramurua eli crunchya

Ilmeisesti joulun aikaan tuli syötyä sen verran suklaata, että jäi pahemmanpuoleinen addiktio päälle ja nyt on yritettävä tehdä pikkuhiljaa vieroitushoitoa. Konvehdit alkoivatkin jo ellottaa, mutta jostain suklaata on saatava päivittäinen annos. Katselin kaupassa vanukkaita, mutta ajattelin, että miksen tekisi itse hyvää, vanhaa kunnon suklaakiisseliä. Ostan valmisvanukkaita vain muutaman kerran vuodessa, vaikka voisinkin lipiskoida Pandan laku-suklaavanukasta jatkuvasti. Suosittelen sitä muuten kaikille, jotka tykkäävät suklaan ja lakritsin yhdistelmästä ja paksuista, sileistä vanukkaista.

Kun teen jotain tällaista perusjuttua kuten suklaakiisseli, niin käytän kotitalouden kirjan tai jonkin peruskeittokirjan ohjeita ja myös googlaamalla löytyy hyviä vaihtoehtoja, esim. Valion tai Kotilieden sivuilta. Joissain ohjeissa mainitaan kananmuna, mutta sitä en ole koskaan suklaakiisseliin käyttänyt. Enkä myöskään suosittele käyttämään perunajauhoja vaan maissitärkkelystä, joka tekee maitopohjaiseen kiisseliin paremman rakenteen. Olen muuten kehittänyt oppilailleni hyvän muistisäännön, jotta on helpompi muistaa, milloin käytetään perunajauhoja ja milloin maissitärkkelystä: mai-mai, mikä tarkoittaa Maizena maitoon tai maissitärkkelys maitoon. Maidosta puheenollen, suklaakiisseli onnistuu mainiosti myös riisi- kaura- tai soijajuomasta ja se onkin kiva ja onnistuva jälkkäri ruokarajoitteiselle. Kauramaidosta tulee mielestäni paras ja aidoimman makuinen.

Suklaakiisseli on sellaisenaankin hyvää, mutta lähes kaikki muuttuu mielestäni paremmaksi kuohukermalla ja vatkasinkin kiisselin päälle kermavaahtoa. Koska olin kaupassa katsellut kermavaahtopäällysteisiä vanukkaita, niin ajattelin kokeilla, että onko kotitekoinen lähelläkään kaupan versioita (olen siis niitä joskus syönyt). Ei ollut, ei sitten lähelläkään vaan ainaskin sata biljoonaa kertaa parempaa! Pidän suunnattomasti siitä, että ruoka-annoksessa on elementeiltään erilaisia aineksia ja sileän sekä samettisen kiisselin ja kuohkean kerman kaveriksi paahdoin kauramurua, jota trendikkäämmin crunchyksi kutsutaan. Olen hulluna kaikkeen rouskuvaan ja joskus olen kauramurua paahtanut karkinhimoonikin. Muruseos sopii myös jogurtin kaveriksi (no ei ehkä mysliä kannata tällä sokerisella versiolla korvata) ja vaikka mihin jälkiruokaan, etenkin sellaisiin, jotka kootaan laseihin kerroksittain (esim. banaani-suklaajäätelö-kauramuru, omenahillo-vaniljavaahto-kauramuru). Tässäpä muruohje, jos haluat kokeilla jotain liian helppoa ja yksinkertaista:

Kauramuru

Ruskista pannulla 2 rkl voita.

Lisää n. 1 dl kaurahiutaleita ja 1-2 rkl sokeria.

Paahda koko ajan sekoittaen, kunnes hiutaleet saavat hieman väriä. 
Lisää lopuksi 1/2 tl vanilliinisokeria.

Seos rapeutuu jäähtyessään.
(Huom! Valkoisesta sokeripahiksesta tulee rapsakointa, 
intiaanisokeri ei rapeudu niin hyvin).

Minulla ei ollut mielestäni mitään kivaa tarjoiluastiaa, johon olisin voinut kiisselin kasata, mutta lasipurkkeja minulla kuulkaas on! Lasipurkkini ansaitsivat jo ihan oman postauksenkin. Purkki-idea on mielestäni oikein hauska ja tiiviskantiseen laispurkkiin voi rakentaa tällaisen kiisseli-installaation (hahaa, pakko oli käyttää taas installaatio-sanaa!) vaikka retkievääksi! Joo, voi vitsi, kesäretkelle kylmälaukkuun raikasta tuoremansikkakiisseliä, kermavaahtoa ja kauramurua. Tulisipa jo kesä! (Ei, ei sittenkään, saisi ensin tulla kunnon talvi, että pääsisi hiihtämään ja pulkkamäkeen.)

Purkki tuli vähän täyteen eikä siihen olisi kantta mahtunut, mutta ei tarvinnutkaan, koska ahneahmattina aloin syödä kiisseliä heti. Tuohon purkin kaulaan sopisi jokin nätti nauha ja joskus tarjoan jälkkäriä lasipurkeista, niin panostan tarjoiluun enemmän.

Purkkiratkaisu oli mielestäni tyylikkään trendikäs ja kiva, mutta ei se sitten enää kovin kivalta näyttänyt, kun olin saanut vähän syötyä... Ensin piti syödä sitä kuivaa murua pois että pääsi käsiksi kermavaahtoon ja kiisseliin ja sitten kun upotti lusikan purkkiin, niin Arkhimedeen laki oli havaittavissa käytännössä, kun kaikki ylimääräinen muru pullahti lautaselle. Lasipurkkiratkaisu oli siinä mielessä kätevä, että kun olin syönyt tarpeeksi, niin laitoin kannen päälle ja kiisselin jääkaappiin. Joo hyihyi, lusikasta tarttuu siihen pöpöjä, jotka elävät purkissa, mutta omia pöpöjänihän ne on.

Jos mietit jotain hyvää ja  helppoa jälkiruokaa, niin otapas puuhaarukka kauniiseen käteen ja kiehauta suklaakiisseli vaikka sunnuntaipäivän ratoksi. Milloin olet muuten viimeksi tehnyt kiisseliä?