Kamerani laturi on kadoksissa tai eihän se kadoksissa ole, mutta minä en vaan tiedä, missä se on! Laturin löytymiseen asti tulee siis pelkkiä tekstipostauksia...
Olen tänään ollut iloinen, onnellinen, energinen ja positiivinen, mutta se ei estä minua miettimästä syntejä ei kun syntyjä syviä. Olen tänä satumaisen kauniina talvipäivänä miettinyt sellaista, että mitenkähän pärjäisin tässä elämässä ilman viisaita, sanavalmiita läheisiäni? Ilman ystäviä, jotka antavat minulle uusia näkökulmia, ilman työtovereita, jotka auttavat minua ammatillisissa asioissa ja paljon muissakin, ilman niitä ihmisiä, jotka puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä ja ilman niitä ihmisiä, jotka pudottavat minut sanoillaan maan pinnalle tai nostavat taivaisiin. Ilman ihmisiä, jotka osaavat valita juuri oikeat sanat.
Kun on aikuinen, ei enää jaksa kuunnella kliseitä vaan tarvitsee jotain koskettavampaa eli jotain sellaista, mikä kolahtaa juuri omaan tilanteeseen. Minulle sanat ovat hyvin tärkeitä ja joskus saatan jäädä miettimään jopa liikaakin sitä, mitä joku ihminen sanoi ja varsinkin sitä, mitä hän sanoillaan tarkoitti. Muistan useita kertoja, jolloin jonkun ihmisen sanat ovat pysäyttäneet minut tai laittaneet liikkeelle. Koska olen päättänyt, että en revittele intiimeintä yksityiselämääni blogissani, niin en voi mitään kovin henkilökohtaisia esimerkkejä kertoa. Sen voin vaan sanoa, että olen suuren kiitoksen velkaa kaikille niille ihmisille, jotka ovat minua sanoillaan tukeneet ja osoittaneet ymmärtämisensä. Joskus kuulen merkittäviä sanoja kanssaihmisiltäni, mutta joskus sanat löytyvät musiikista tai elokuvista. Tässä muutama esimerkki minulle tärkeistä sanonnoista:
AS GOD IS MY WITNESS, AS GOD IS MY WITNESS, THEY'RE NOT GOING TO LICK ME. I'M GOING TO LIVE THROUGH THIS AND WHEN IT'S ALL OVER, I'LL NEVER BE HUNGRY AGAIN. NO, NOR ANY OF MY FOLK. IF I HAVE TO LIE, STEAL, CHEAT OR KILL. AS GOD IS MY WITNESS, I'LL NEVER BE HUNGRY AGAIN.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka tunnisti repliikin? Aivan oikein, Tuulen viemää -elokuvassa Scarlett O'Harahan se vannoi nyrkki pystyssä, että tekisi mitä vaan, ettei olisi enää koskaan nälkäinen. Tuulen viemää on minulle hyvin merkittävä elokuva ja Scarlett O'Hara, vaikka fiktiivinen hahmo onkin, on antanut minulle voimaa jaksaa eteenpäin uuvuttavissa elämäntilanteissa. Kun minusta on tuntunut, että minut on lyöty maahan, olen alkanut toistaa mielessäni: "As God is my witness..." Kyse ei ole siitä, että olisin tuntenut nälkää vaan siitä, että on ollut hetkiä, jolloin olen tuntenut itseni niin väsyneeksi, etten ole tiennyt, miten jaksaisin jatkaa. Ja kun katson videoklipin tuosta elokuvan kohtauksesta tai toistan tuon repliikin sanoja, saan ihan merkillisesti voimia. En olisi varmaan koskaan saanut graduani valmiiksi ilman tuota elokuvan kohtausta. Ja silloin muuten todella tunsin nälkää, kiitos KELA:n sähläyksen, ja päätin, että eihän minua niin vain nujerreta ja että kunhan graduhelvetistä selviän, niin en näe koskaan nälkää ja olen valmis tekemään mitä hyvänsä sen eteen. No en ihan mitä hyvänsä, mutta noiden sanojen ponnekkuus muistuttaa minua siitä, että aion aina pyrkiä tavoitteisiini ja tarvittaessa keinoja kaihtamattakin.
SE ON SAMA KUIN PELAISI PULUN KANSSA SHAKKIA
Tästä lauseesta on tullut suosikkini siitä syystä, että se on niin hauska ja siitä syystä, että se on pelastanut minut jo monesta tilanteesta ja monelta ärsytykseltä. Kun kuulin tuon lauseen uutenavuotena, olin ratketa naurusta. Ei, ei tuo sanonta sinänsä ole mitenkään hauska, mutta kun on tällainen mielikuvitus, niin näkee heti shakkilaudan, jonka toisella puolella istuu mietteliäs valkopartainen, hapsutukkainen ukko ja laudalla kävelee siniharmaa, pyöreäsilmäinen pulu, joka kaatelee nappuloita. Ystäväni käytti tuota sanontaa, kun puhuimme siitä, millaista on väitellä asioista uskovaisten kanssa. Hänen mukaansa uskovaisilla on niin tiukat näkemykset asioista, että väittely on turhaa eli tilanne on kuin shakinpeluuta pulun kanssa. (Kaikella kunnioituksella uskovaisia kohtaan siis...)
Pelkkä sanonta ei ole mikään kummoinen, mutta minulle merkittäväksi sen tekee se, että sen sanoi ystäväni. Hän vain heitti humalapäissään jutun, joka sai minun mielessäni suuren merkityksen. Olen viime aikoina saanut kummastella sitä, että miten olen vetänyt puoleeni ihmisiä, jotka antavat asioille oikeanlaiset mittasuhteet. Tällaisella taivaanrannanmaalarilla kun lähtee pensselit käsistä helposti. Ja sitten joku vain tokaisee jotain, mistä on minulle suuresti apua. Kiitos.
Olen jo tässä muutaman viikon aikana (siis uudenvuoden jälkeen) joutunut tilanteeseen, jossa olen kokenut väittelyn ja vänkäämisen täysin turhaksi. Aiemmin olisin jankannut omaa mielipidettäni loputtomiin, vaikka toisen pää olisi umpiluuta, mutta nyt kuvittelen sen toisen olevan pulu ja sitten minua alkaa naurattaa mielikuva pulusta shakkilaudalla. Että hittojako minä tässä pulun kanssa shakkia pelaamaan, sehän on ihan turhaa. Olen välttynyt jo monilta turhilta vänkäämisiltä ja minun onkin ollut helpompi olla, kun en ole tuhlannut voimavarojani. Voinhan minäkin toki joskus olla se pulu!
Tämäpäs kuulostaa teiniagstaavalta, mutta juuri siksi niin hyvältä. Olen sitä mieltä, että jokaisen meidän pitäisi löytää tietyissä tilanteissa sisäinen teinimme, joka sanoo ilman suodatinta sen, mitä ajattelee tai on välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Liian usein sorrumme pohtimaan, mitä mieltä muut ihmiset ovat meistä ja ratkaisuistamme. Olen pienestä pitäen tiennyt olevani oman polkuni kulkija, mutta siltikään en ole osannut olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Todellista my wayn kulkemista on se, että ei välitä muiden ihmisten mielipiteistä. En tarkoita sitä, että pitäisi täysin itsekkäästi porskuttaa menemään vaan toki pitää ottaa huomioon läheiset ja omien tekojen vaikutukset heihin. Mutta turha vatvominen saisi jäädä ja sen pohtiminen, että mitähän se siskonserkunkaima tästä tuumaa, jos nyt teen näin tai väärinpäin. Kun aloin toistaa tuota lausetta, aloin pukeutua omaperäisemmin, pitää blogia, kirjoittaa paremmin ja tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä. Tämä on minun elämäni ja se, mitä teen, ei kuulu muille. I just don't give a fuck.
Minulle nämä mantrani ovat itsestäänselvyyksiä ja jos lähtisin pohtimaan elämääni taaksepäin, löytäisin lisää tällaisia esimerkkejä biiseistä, runoista, sanonnoista tai ystävän lausahduksista. Onko sinulla jotain voimalausetta tai sanoja, jotka ovat vaikuttaneet elämääsi voimakkaasti?
Pelkkä sanonta ei ole mikään kummoinen, mutta minulle merkittäväksi sen tekee se, että sen sanoi ystäväni. Hän vain heitti humalapäissään jutun, joka sai minun mielessäni suuren merkityksen. Olen viime aikoina saanut kummastella sitä, että miten olen vetänyt puoleeni ihmisiä, jotka antavat asioille oikeanlaiset mittasuhteet. Tällaisella taivaanrannanmaalarilla kun lähtee pensselit käsistä helposti. Ja sitten joku vain tokaisee jotain, mistä on minulle suuresti apua. Kiitos.
Olen jo tässä muutaman viikon aikana (siis uudenvuoden jälkeen) joutunut tilanteeseen, jossa olen kokenut väittelyn ja vänkäämisen täysin turhaksi. Aiemmin olisin jankannut omaa mielipidettäni loputtomiin, vaikka toisen pää olisi umpiluuta, mutta nyt kuvittelen sen toisen olevan pulu ja sitten minua alkaa naurattaa mielikuva pulusta shakkilaudalla. Että hittojako minä tässä pulun kanssa shakkia pelaamaan, sehän on ihan turhaa. Olen välttynyt jo monilta turhilta vänkäämisiltä ja minun onkin ollut helpompi olla, kun en ole tuhlannut voimavarojani. Voinhan minäkin toki joskus olla se pulu!
I JUST DON'T GIVE A FUCK
Tämäpäs kuulostaa teiniagstaavalta, mutta juuri siksi niin hyvältä. Olen sitä mieltä, että jokaisen meidän pitäisi löytää tietyissä tilanteissa sisäinen teinimme, joka sanoo ilman suodatinta sen, mitä ajattelee tai on välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Liian usein sorrumme pohtimaan, mitä mieltä muut ihmiset ovat meistä ja ratkaisuistamme. Olen pienestä pitäen tiennyt olevani oman polkuni kulkija, mutta siltikään en ole osannut olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Todellista my wayn kulkemista on se, että ei välitä muiden ihmisten mielipiteistä. En tarkoita sitä, että pitäisi täysin itsekkäästi porskuttaa menemään vaan toki pitää ottaa huomioon läheiset ja omien tekojen vaikutukset heihin. Mutta turha vatvominen saisi jäädä ja sen pohtiminen, että mitähän se siskonserkunkaima tästä tuumaa, jos nyt teen näin tai väärinpäin. Kun aloin toistaa tuota lausetta, aloin pukeutua omaperäisemmin, pitää blogia, kirjoittaa paremmin ja tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä. Tämä on minun elämäni ja se, mitä teen, ei kuulu muille. I just don't give a fuck.
OLE SE VALO, JOKA OLET
Tämä on Kirsi Rannon kirjan nimi. Muuta en kirjasta tiedäkään, koska en ole sitä lukenut (vielä), mutta pelkkä kirjan otsikko on ollut mantranani ja antanut sisältöä arkipäiviini. Ei tarvitse olla mikään hippi, että lauseen sisältö avautuu. Meissä jokaisessa on oma valomme, jota voimme säteillä ympärillemme. Valitettavasti monet ovat ankeuttajia, jotka imevät meistä kaiken valon. Tällaisia ihmisiä kohdatessani olen päättänyt säteillä vielä enemmän. Tämä on kieltämättä vähän abstraktia ja niille, jotka eivät hippijuttuja ymmärrä, on syytä antaa konkreettinen esimerkki. Kun tapaan ihmisen, haluan tehdä kohtaamisesta miellyttävän. Hymyilen, otan tuon ihmisen huomioon ja keskityn häneen juuri siinä hetkessä. Ja kun tiemme erkanevat, toivon, että hänelle jää hyvä mieli kohtaamisestamme. Kun teen jotain, teen sen sydämelläni ja ilolla. Hippikielellä sanottuna haluan säteillä iloa ja valoa ja levittää universaalia rakkautta.
Tuo lause, tuo yksi ainoa lause auttoi minua ymmärtämään, että vaikka ulkona oli niin pimeää, että omat jalat nähdäkseen tarvitsi taskulampun ja vaikka oma mielikin tuntui yhtä pimeältä, niin silti minussa oli valo. Tuon lauseen avulla minä sen löysin. Muistelin, miten ihmiset ovat sanoneet minua aurinkoiseksi, pirtsakaksi, energiseksi ja säteileväksi ja pohdin, että miksi en näe itse itseäni sellaisena vaan mörrimöykkydyn hautomaan melankolisia ajatuksia. Ei minusta koskaan Päivänsädettä saa, koska toiset vaan ovat valon lapsia ja toiset yötä rakastaa, mutta tämän mörrimöykyn elämään tuli lisävaloa vain yhden lauseen avulla. Kun minulla on jossain sosiaalisessa tilanteessa epämukava olo, niin hoen itselleni: "Ole se valo, joka olet" ja kuinka ollakaan, minä olen se valo, joka olen ja kaikki muutkin ovat omia valojaan. Huomasin muuten sellaisenkin mukavan seikan ihan käytännössä, että minulla on enää vähän ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät pelaa. Eräskin ihminen, johon en oikein ole osannut suhtautua, on nyt ollut paljon mukavampi minua kohtaan ja yllätyin, kun hän kosketti minua ystävällisesti. Vastaavia esimerkkejä on paljon. Ole se valo, joka olet.
Tuo lause, tuo yksi ainoa lause auttoi minua ymmärtämään, että vaikka ulkona oli niin pimeää, että omat jalat nähdäkseen tarvitsi taskulampun ja vaikka oma mielikin tuntui yhtä pimeältä, niin silti minussa oli valo. Tuon lauseen avulla minä sen löysin. Muistelin, miten ihmiset ovat sanoneet minua aurinkoiseksi, pirtsakaksi, energiseksi ja säteileväksi ja pohdin, että miksi en näe itse itseäni sellaisena vaan mörrimöykkydyn hautomaan melankolisia ajatuksia. Ei minusta koskaan Päivänsädettä saa, koska toiset vaan ovat valon lapsia ja toiset yötä rakastaa, mutta tämän mörrimöykyn elämään tuli lisävaloa vain yhden lauseen avulla. Kun minulla on jossain sosiaalisessa tilanteessa epämukava olo, niin hoen itselleni: "Ole se valo, joka olet" ja kuinka ollakaan, minä olen se valo, joka olen ja kaikki muutkin ovat omia valojaan. Huomasin muuten sellaisenkin mukavan seikan ihan käytännössä, että minulla on enää vähän ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät pelaa. Eräskin ihminen, johon en oikein ole osannut suhtautua, on nyt ollut paljon mukavampi minua kohtaan ja yllätyin, kun hän kosketti minua ystävällisesti. Vastaavia esimerkkejä on paljon. Ole se valo, joka olet.
Minulle nämä mantrani ovat itsestäänselvyyksiä ja jos lähtisin pohtimaan elämääni taaksepäin, löytäisin lisää tällaisia esimerkkejä biiseistä, runoista, sanonnoista tai ystävän lausahduksista. Onko sinulla jotain voimalausetta tai sanoja, jotka ovat vaikuttaneet elämääsi voimakkaasti?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)