Meitsi rentoutuu

Tästä minä pidän. Tästä, että ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä yhtään mitään. Suurimmat päätökset koskevat sitä, syönkö toffeekonvehdin vai kenties minttukonvehdin. Vai otanko kenties piparin vai manteli-vaniljapikkuleivän. Vaativin työ on jaksaa laittaa pyykinpesukone päälle ja ripustaa pyykit. Tai kastella kukat. Mutta mitään rästihommia enkä aivotöitä tee. Käväisin kaupassa ja vihannesosastolla jumituin, koska jouduin ihan ajattelemaan, mitä ostaisin. Aivoni ovat lepotilassa ja jos minua pyydettäisiin ajattelemaan jotain syvällistä tal vaikka laskemaan jotain yksinkertaista laskua, niin aivoni ilmoittaisivat: "Syntax Error".

Minä pidän tästä, että voin haahuilla iltapäivään asti pyjama päällä ja katsoa elokuvia jo aamulla. Tänä aamuna, tai siis päiväähän se vissiin jo oli, tuli musikaali Tarkk'ampujatyttö ja uppouduin Technicolorin väriseen maailmaan, jossa ongelmat ratkeavat laulaen. Minä pidän musikaaleista! Enkä muuten tiedä ketään muuta, joka pitäisi, joten tykkäisin kovasti siitä, jos joku hengenheimolaiseni ilmoittautuisi tuolla kommenttikentässä.

Minä pidän tästä, että päivärytmini on ihan vinksinvonksin ja voin pötkötellä ja myhkyillä aamulla sängyssä piiitkäään. Lorvisin peittojen alla varmaan puoleenpäivään, ellei pohjaton, joulusyömisistä venynyt vatsani monkuisi aamupalaa. Erityisen mukavaa on se, että kun havahdun sisäisen kellon herättämänä kuuden maissa, voin vaan kääntää kylkeä ja vetää peittoa korviin ja ajatella, että saan vielä nukkua eikä tarvitse mennä töihin. Mukavaa on myös se, että ei ole minuuttiaikataulua eikä pakollisia menoja. Eilen ehdin kaupungille vasta kahden maissa iltapäivällä, mutta ihan hyvin kerkesin koluta toppatakkikaupat läpi (enkä löytänyt kelvollista, nättiä, sopivan pituista, lämmintä ulkoilutakkia, joka sopisi pulkkamäkeen, koiran ulkoilutukseen ja muihin talviaktiviteetteihin).

Minä pidän tästä, että voin syödä silloin, kun minulla on nälkä eikä tarvitse orjallisesti noudattaa työpäivien ruokavaliota ja -rytmiä. Syön ihan joka päivä vähintään viisi kourallista kasviksia/hedelmiä/marjoja ja nyt jouluherkuttelun aikaan määrät pysyvät samana, mutta kyseessä on kasvikunnan tuotteiden sijaan (tai siis lisäksi) konvehdit. Uusi loman ajan ravitsemussuositus: kuusi kourallista konvehteja päivässä :) Mutta eikös kaakaokin muuten tavallaan ole kasvikunnan tuote? Olen mässäillyt täysin surutta ja voi jumpe, kun se on ollutkin kivaa. Ainakin siihen asti, kunnes mahani ilmoittaa, että nyt riittää. Kävin muuten eilen ostamassa pitsankin ihan pitseriasta! Aika hurjaa menoa! Ja yhtenä aamuna söin aamupalalla pipareita. Ja tänäänkin, mutta koska söin aamupalan vasta yhdentoista maissa, niin periaatteessa se ei ollut aamupala, joten niitä pipareita ei silleen lasketa aamupalalla syödyiksi, sillä lounasaikaahan se jo oli. 

Minä pidän tästä, että minulla on rento ja mukava olo ja pääni on tyhjä eikä siellä rallaa oikeastaan minkäänlaisia ajatuksia. Erittäin terveellistä minulle, etten sanoisi! Tai kelle hyvänsä ja suosittelen ihan kaikkia viettämään rentouttavia pyjamapäiviä ja lorvailemaan ilman huonoa omatuntoa. Itsensä ehtii pistää ruotuun sitten tammikuussakin! 

Tässä muuten näyte Elokuvasta Tarkk'ampujatyttö. Miksei nykyisin tehdä enää tällaisia hyväntuulen elokuvia? Ja miksi nykyisin ei ole noin loistavia tähtösiä kuin Doris Day?