Astetta rokimpi tyyli - sähäkkä vai säälittävä?

Se on katsokaas sillä tavalla, että vaikka sanotaan, että ihmisen pitää pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluaa ja sellaisiin vaatteisiin, mistä tykkää, niin ei se mene niin. Tai toki voi mennä, mutta ihan sellainenkin rajoite on olemassa kuin ikä. On olemassa ihmisiä, jotka pukeutuvat iästään välittämättä, mutta joskus lopputulos voi olla epäonnistunut ja on ihan oikeasti ajateltava sitä, että aikuinen ei voi pukeutua kuin teini. Monesti ikä tulee vastaan siinäkin mielessä, että iän myötä tulee kiloja ja entiset vaatteet eivät mahdu päälle ja vaatehuoneen sisältö muuttuu luonnollisesti aikuismaisempaan suuntaan. Minullekin on kiloja tullut, en paina enää saman verran kuin 18-vuotiaana enkä edes saman verran kuin viikko sitten, koska onnistuin jotenkin turvahtamaan viikossa kolme kiloa! Mutta en jaksa ressata, koska löydän kuitenkin aina jotain vaatetta ja kyllä paino tästä tasaantuu. Turvotus näkyy naamasta kaikkein selkeimmin, on kuin olisi ylimääräinen kerros pärstässä. Eikä väsymys ja vuotavat silmät ainakaan tee ihmisestä yhtään kauniimpaa. Mutta koska lähtökohta on se, että olen ihan tavallinen ihminen eikä minun tarvitsekaan olla huippumalli, niin päätin, että otetaan muutama asukuva.

Olen ihan täysin fiilispukeutuja ja ilmaisen itseäni pukeutumisella (paitsi töissä, missä pidän kaikki virttynet rutkut). Fiiliksen lisäksi vaatteiden valintaan vaikuttaa fyysinen olo, sillä silloin kun oma kroppa ei tunnu mukavalta, on vaatteiden tunnuttava ekstramukavilta. Tykkään käyttää tyköistuvia vaatteita, mutta joskus on sellainen olo, että haluaa päälleen jotain ihan muodotonta ja niihin tilanteisiin on hyvä olla varalla jokin vaate. Minulla yksi tällainen vaate on Klingeliltä tilattu valkoinen pitkä paitapusero, joka on ollut minulla turhan vähällä käytöllä (tarkoittaa siis ilmeisesti sitä, että olen onnekkaan harvoin turvahtanut). Se on hyvä perusvaate, jossa on vähän jekkua eli laskostukset ja paljetit etuosassa, mutta paidan malli ei ole vartalolleni imartelevin vaan se leventää, mutta kun on jo "levinnyt" olo, niin sillä ei ole merkitystä. 

Asuun ja viileään ilmaan olisi sopinut lämpöisempi huivi, mutta halusin vielä käyttää ohuempaa huivia, sillä kohta saa taas kääriä kaulansa paksuihin kaulaliinoihin. Seeprahuivin ostin H & M:ltä vuosia sitten ja se on ollut kätevä, koska se on niin suuri ja on myös mukavaa, pehmoista materiaalia. Muinoin eräällä etelän reissulla se toimi huivina, pareona, mekkona ja aurinkosuojapäähineenä. Näin kollegani teini-ikäisellä tyttärellä samanlaisen huivin ja silloin arvelin, että luovun koko asusteesta, mutta vieläpä tuo minulla käytössä on. Minulla on kumma vimma saada vaatteet ja asusteet mätsäämään toistensa kanssa ja lisätä mustavalkoiseen tai ykisväriseen asukokonaisuuteen aina jotain väriä. Pinkki kauteni on vähän väistymässä ja nyt tykkään käyttää sitä pieninä annoksina. 

Minulla on yleensä käytössä suurehko laukku ja halusin kokeilla, miten trendikäs clutch toimii arjessa. Ei toimi, ei toimi. Liian pieni, liian hankala kantaa ranne väkinäiseen asentoon väännettynä ja aina on vaarana, että unohdan laukun johonkin, kun se ei roiku olalla. Lisäksi laukku keräsi jonkin verran katseita ja minulle tuli kiusaantunut olo. Muotiblogeissa tällaisia laukkuja kyllä näkee, mutta Jyväskylän kävelykadulla ja MiniManissa ei niinkään. Minullakin tuo laukku on ollut pääasiassa bilekäytössä ja sellaisena se saa pysyäkin. 

Suurin osa naisista laittaa hiuksensa kauniiksi föönin, kihartimen tai muun härveltimen avulla. Minulle paras metodi on "pese ja pidä". Pesin tänä aamuna hiukset ja kuivattelin niitä ilmakihartimella ja etutukasta tuli ihan kauhea ja kun se on kihartimella väännetty tiettyyn muotoon, niin siinä se kestää seuraavan pesuun asti. Harmittelinkin, kun en lähtökiireessä napannut jotain hattua päähäni. 

Paksukinttuisen ei pitäisi käyttää kapealahkeisia housuja, mutta minä en ole niinkään huolissani kinttujen paksuudesta kuin siitä, että ovatko nappilahkeet ihan out. Housut ovat olleet menossa kirppikselle jo monesti, mutta sitten olen tajunnut, että minulla ei ole pillipöksyjä ja aina välillä kaivanut nuo käyttöön. Yritin sulloa lahkeet tiilenpunaisiin saappaisiini, mutta saappaiden varret olivat kutistuneet kesän aikana... Joten valitsin nilkkurit, koska en halunnut pohjekuoliota. Lisäsin vielä yhdet kengät kenkäostoslistalleni: värikkäät korkeakorkoiset mokkanilkkurit. Sellaisista olen haaveillut pitkään, mutta olen ajatellut, että en osta mitään turhia kenkiä ja kun mokan laadustakaan ei nykyisin voi tietää. Mutta jos jostain silleen ihan halvalla saisi hyvät ja kivat...

Tänään mietin sitä, että onko tällainen tyyli edes enää sopiva ikäiselleni... Pitäisikö vaan aina vaan pukeutua klassisesti ja 100 % aikuismaisesti? Mitä jos sitä itse ajatteleekin pukeutuvansa sähäkästi ja näyttääkin vain säälittävältä? Kaksikymppiselle sopii paljettimekko tai eläinkuvioiset housut, mutta lähempänä keski-ikää olevalla ne näyttävät koomisilta ja myös epätoivoiselta yritykseltä olla kuumempi kuin onkaan. Olen sitä mieltä, että jos vaatteet eivät ole yliampuvat tai tyylittömät ja ne sopivat käyttäjänsä persoonaan, niin silloin niitä voi huoletta pitää! Minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan rokkityttö ja haluan sen välillä pukeutumisellanikin näyttää. Kuten kuvaajanikin sanoi otsikkoehdotukseksi: "Astetta rokimpi tyyli - enks ole menevä lyyli?"

Takki Repeat (kirppikseltä vuonna 2009, hinta 8 €)
Huivi H & M
Paitis Klingel
Housut Halens
Kengät ehkä Aleksi 13
Laukku O.I.S.