Ylläripylläri: uusi blogi! Tervetuloa lukemaan!

Olisi mahtavaa, jos fanfaarien soidessa ja kiiltävien konfettien taivaalta pudotessa olisin ylpeänä voinut esitellä blogini. Kovin ylpeä en ole, sillä helppokäyttöisen Bloggerin salat eivät minulle vielä auenneet. Perfektionistina minulla oli selvä visio siitä, millaisen blogista haluan. Tahdoin kuitenkin päästä alkuun ja julkistaa blogin, jotta se olisi todellinen muuallakin kuin aivoissani. Eräs elämäni oppiläksy on ollut se, että kaikessa ei tarvitse aina pingottaa ja hikuilla ja nytkin tämä blogin muokkaaminen on ollut hyvää oppia siitä, että kaikkea ei voi ymmärtää ja että asioiden ei tarvitse olla just presiis perfecto. Sen kuitenkin tiedän, että tulen blogin ulkoasua muokkaamaan, jotta saan siitä mielikuvaani vastaavan.

Blogini kuuluu kategoriaan lifestyle-blogi, vaikka suurin osa aiheista tuleekin varmaan käsittelemään muotia ja kauneutta, mutta en halua rajata aiheita kovin tarkasti. Toki blogin nimi kertoo olennaisen. Olemme siis tyyli-idoleideni Coco Chanelin ja Carrie Bradshaw’n jalanjäljillä. Blogin nimellä ei tarkoiteta vain ulkoisia seikkoja, sillä tämä ei ole pelkästään tyyliblogi, vaan nimellä tarkoitetaan myös syvempää sisältöä. Gabrielle Bonheur Chanel eli Coco Chanel oli rohkea muotimaailman uudistaja ja omaperäinen persoona. Chanel yhdistetään nykyisin sanaan luksus, mutta ennen kuin muotitalo pääsi merkittävään asemaan, käytti Mademoiselle Chanel mielikuvitustaan somistaessaan hattuja ja asuja. Hän pukeutui nuoruudessaan päättäväisen omaperäisesti, koska hänellä ei ollut varaa kalliisiin vaatteisiin. Tässä onkin blogini ja pukeutumiseni pääajatukset: mielikuvitus, yhdistely ja omaperäisyys. Olen aina rakastanut vaatteita, kenkiä ja asusteita, mutta en ole uskaltanut pukeutua haluamallani tavalla. Kunnes Carrie Bradshaw rohkaisi minua siihen. Tiedän, tiedän, että kyseessä on fiktiivinen hahmo, mutta en ole ainoa nainen, joka on saanut pukeutumisinspiraationsa Carrielta. Kun laskemme yhteen Coco+Carrie, on lopputulemana tyylikäs pukeutuminen, jossa on jotain rohkeaa ja omintakeista. 

Tiedän kyllä, että joku jo ajattelee, että miksi ihmeessä olen päätynyt näin pinnalliseen teemaan. Että enkö olisi voinut perustaa ruokablogin tai syvällisiä pohdiskeluja sisältävän blogin. Aiempi blogini perustettiin jo viisi vuotta sitten ja jo silloin mietin muotiblogia. Jos joku haluaa vanhoja kirjoituksiani lueskella, niin ahistaa-blogini löytyy täältä. Eihän mikään estä minua tännekään blogiin laittamasta ruokaohjeita tai kirjoittamasta syvällisiä! Kaikille pukeutuminen ei ole tärkeää, mutta minulle se on ja jos kukaan ei blogiani seuraisikaan, niin pidän sitä omaksi ilokseni. Viime talvena kävin elämysviikonloppumessuilla Jyväskylän Paviljongissa ja kun seurasin Jukka Rintalan muotinäytöstä, ajattelin, että on vain yksi asia, jota rakastan ruoanlaittoa enemmän: muoti.

Olen viime aikoina seurannut ahkerasti muotiblogeja ja välillä tylsistynyt. Monet pukeutujat ovat kyllä tyylikkäitä ja muodikkaita, mutta persoonallisuutta puuttuu. Muotiblogien ylläpitäjät ovat lähes poikkeuksetta nuoria ja suurin osa kuin samasta muotista. Eilen selasin Indiedaysin blogikuvakkeita ja minusta näytti, että sama ihminen piti useaa blogia, sillä kuvista päätellen henkilöt näyttivät samalta: hoikkia, kauniita, hyväihoisia ja varmaankin hirmu rikkaita, koska heillä on varaa omistaa niin suuri määrä vaatteita ja asusteita. Kovinkaan moni aikuinen, yli kolmekymppinen nainen ei muotiblogia pidä, johtuneeko sitten ruuhkavuosista, kohderyhmän puutteesta vai mistä. Oletan kuitenkin, että blogini on tervetullutta vaihtelua blogimaailmaan, sillä edustan ei enää kovin nuorta, ei kovin hoikkaa eikä kovin rikasta yksilöä, joka silti pyrkii olemaan tyylikäs. Realismi ei ole sana, josta erityisesti pitäisin, mutta se kuvaa blogiani. En takaa, että kaikki kuvat ovat utuisen kauniita tai kirkkaita kuin kiiltäväpaperisesta aikakauslehdestä, että minä näytän huippumallilta tai että asuni ovat ihan aina multimegahienoja. Tarkoitus on tarjota jotain järkevää ja kuitenkin jotain sellaista, mikä tekee maailmasta hieman mukavamman paikan.

Minulla on mennyt liian pitkään siihen, että olen rohkaistunut tekemään juuri sitä, mitä haluan. Olen aina toivonut, että voisin elämäni loppuhetkinä sanoa pää pystyssä: "I did it my way" ja nyt olen tuolla tiellä, tekemässä omia juttujani. Olen kohdannut liikaa lannistavaa arvostelua ja nyt vasta kyennyt ohittamaan muiden ihmisten ala-arvoiset mielipiteet. Niiden sijaan olen keskittynyt kannustaviin kommentteihin ja haluankin nyt kiittää koko suuresta sydämestäni kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat potkineet minua eteenpäin. Olen erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että voin esitellä teille blogini ja toivon, että viihdytte sen parissa.

Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan blogiani!