Schwarzwälder Kirschtorte eli Black Forest cake eli Schwarzwaldin suklaakakku

Kun joku sanoo Schwarzwald, niin minulle tulee mieleen Vuoristosairaala. Onko kellään muulla tällaista mielleyhtymää? Todennäköisesti ei... Vuoristosairaala oli lempiohjelmani joskus vuosikymmeniä sitten ja ihastelin ohjelmassa pääasiassa kauniita maisemia. Kun pääsin käymään Itävallassa vähän samantyyppisissä maisemissa, niin minuun iski parantumaton alppihulluus. Alppimaisemat ovat tehneet minun lähtemättömän vaikutuksen ja sen lisäksi olen ihastunut moneen muuhunkin keskieurooppalaiseen juttuun. Eräs niistä on Schwarzwaldin suklaakakku. Siitä on ollut kuva äitini eräässä keittokirjassa ja kun kuvan pienenä tyttönä näin, niin minusta kakku oli kaunein kakku ikinä. Se oli siihen aikaan, kun sokerimassoista ei ollut tietoakaan vaan kakkuihin käytettiin kunnon kermaa ja voita ja ne koristeltiin taidokkaasti ilman massoja ja mössöjä. En valehtele, kun sanon, että olen lähes 30 vuotta haaveillut tuon kakun tekemisestä! Siis siitä asti, kun sen äitini keittokirjassa näin. Kakku on aina jäänyt tekemättä eikä sille ole oikein selitystä, se on vaan jäänyt. Sittemmin Itävallan reissullani sain maistaa aitoa kirsikkakakkua ja se oli taivaallista. Ja petollista... Inhoan kirsikoita, mutta tässä kakussa ne ovat hyviä. Ne on kyllästetty kirsikkaviinalla ja kun söin pari isoa palaa, niin olin hieman hiprakassa. Tuli vähän déjà vu, kun söin omatekemääni kakkua... Hiphei!

Kakkuohjetta en tähän laita, sillä se on pitkä enkä jaksa sitä näpytellä. Ohjeita löytyy netistä, tosin saksan kielen taito voi olla tarpeellinen, jos etsit alkuperäistä ohjetta. Otin oman ohjeen Seitsemän sortin leivonnaiset -kirjastani, jossa ohje oli hyvin lähellä alkuperäistä. Kakkuohje on melko monivaiheinen, koska pohjaksi tulee sekä muropohja että sokerikakkupohja, kirsikoita pitää marinoida ja kakun väliin keittää kiisseli ja liivatettakin liotella. Mielestäni kakku oli kuitenkin helppotekoinen. Jos ei lukuun oteta sitä, että kerma ei vatkautunut ja että suklaan pilkkominen on kuumilla käsilläni erittäin haastavaa, sillä suklaa sulaa heti veitseen kiinni, koska käteni kuumentaa veitsen terän. Pidin jopa veistä pakastimessa ennen suklaan pilkkomista, mutta eipä se paljon auttanut. Seuraavan kerran täytyy laittaa kädet pakastimeen! Kakun päällä olevan suklaan "raastoin" kuorimaveitsellä ja reunoilla olevat murut rouhin ronskisti veitsellä, mikä selittää erikokoiset palat. Tumman suklaan, kerman ja kirsikoiden yhdistelmä on muuten kieltä ja mieltä hivelevä!

Kakkuun pitäisi käyttää Kirschiä, mutta kappas vaan, minä kun olisin jotain ostamassa, niin sitä ei löydykään. Ostin siis reilumman kokoisen pullon kirsikkaviiniä. Hyi olkoon. Tuoreita kirsikoitakaan ei löytynyt, joten piti tyytymän Sauerkirscheneihin, joita kakkuun monesti käytetäänkin. Ne ovat vähän outoja, eivät makeita eivätkä nimensä mukaan happamia. Kaadoin viiniä kulhoon, sekoitin joukkoon sokeria ja pistin kirsikat liemeen marinoitumaan ja se oli kuulkaas huikee idis. Kirsikat saivat makeaa makua ja sellaista aidon kirsikkakakun kirsikoitten makua. Kun kakun ainekset olivat pöydällä, niin mietin, että mikä saa kirsikoita inhoavan ihmisen tekemään kirsikkakakkua? Vastaus: alppihulluus, makumuistot ja se, että olin luvannut kakun eräälle henkilölle tehdä. Ja myös se, että kakussa ei tavallaan maista niitä kirsikoita, koska siinä maistuu alkoholi. Pirkan kirsikkahuoman ostin varulta, koska en tiennyt, mitlä Kirsberry maistuu, mutta kirsikkajuoma jäi käyttämättä.

Kerman kanssa tuli hieman ongelmia, sillä Flora Vispi ei vatkautunut kunnolla. Tässä kakussa pitäisi olla korkeat ruusukkeet, mutta mitenkäs pursotat vetelää kermaa? Ei auttanut, että kerma oli jääkylmää, ei auttanut pitkä vatkaus ei mikään! Kuohukermaa en halunnut käyttää, koska en pidä siitä, että se ei pysy sileänä vaan pursotuskovanakin näyttää ikävän rakeiselta. Tietääkö joku oikeasti hyvän kerman pursotuksiin? Kakkuihmisten vaniljakreemisysteemi ei ole vaihtoehto tällaiseen kakkuun, johon tulee vain pelkkää kermaa. Ei ne siellä Alpeillakaan mitään vaniljakreemejä käytä!

Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu, että kakun väliin keitetään kiisseli, johon kirsikat sekoitetaan. Keitin kiisselin sokeroidusta, siivilöidystä viiniliemestä, jossa kirsikat marinoituivat ja kylläpä tuli hyvvee! Kiisselin joukkoon lisätään lopuksi kirsikat ja tässä on se kakun "hillo". Monissa ohjeissa mainitaan kirsikkahillo, mutta se on perinteiden vastaista ylimakeaa jenkkihapatusta. Tämän kakun ei kuulu olla ylimakea vaan pikemminkin kermainen ja alkoholillinen ja kirsikkainen kakku aikuiseen makuun.

Kakku kootaan siis niin, että alimmaiseksi tulee kaakaoinen muropohja, sitten kirsikkatäytettä ja kermavaahtoa. Seuraavaksi kaakaoinen sokerikakkupohja, kirsikkatäytettä ja kermavaahtoa ja toinen osa sokerikakkupohjasta. Päälle kermaa, rouhittua suklaata ja cocktailkirsikoita. Enpä muuten tajunnut ottaa kuvaa leikatusta kakusta, mutta jos googlettelee, niin saa kyllä käsityksen siitä, miltä kakun sisuksissa näyttää.

Olen muuten suunnitellut perustavani firman, jossa tehdään erilaisia ruokia ja leivonnaisia makumuistojen perusteella. Olen nimittäin niin monesti onnistunut tekemään jotain sellaista, mikä on tismalleen aidon ja alkuperäisen makuista. Replica food voisi olla firmani nimi. Onnistuin tavoittamaan tässä kakussa hyvin autenttisen maun ja olin aika ylpeä itsestäni. Aion tehdä tätä kakku ihan varmasti toistekin, sillä olen lopen kyllästynyt niin moniin kakkuihin, että etsin aina uusia vaihtoehtoja kutkuttamaan makuhermojani.