Esittelyssä uusi talvitakki, ulkoilukenkäihastus ja pörröiset asusteet (+ pöllöilyä jäällä)

Karmeen uhkarohkeeta

Tällä talvilomalla (aik. urheiluloma, ent. hiihtoloma) on ulkoilut jääneet vähän vähiin, mutta sulien teiden ansiosta olen sentään päässyt harrastamaan pyöräilyä! Odotin viime keväästä asti sitä, että pääsen pulkkamäkeen jonain postikorttimaisen kauniina talvipäivänä, jolloin kirkkaansinisellä taivaalla leijailee muutama pilvenhahtuva, aurinko lämmittää, termarissa on kaakaota ja repussa retkieväkset... Täytynee odottaa ensi vuoteen, että tämä pikkuinen haaveeni toteutuu. Jotain talviulkoilua oli loman tokavikana päivänä pakko harrastaa, koska sää oli tänään mitä mainioin ja helppo vaihtoehto oli mennä kaikkien muiden uhkarohkeiden kanssa Jyväsjärven jäälle. Ja kuten aina, tajusin vasta liian myöhään, että hiiskatti, siellähän olisi päässyt luistelemaan tai satamasta olisi voinut vuokrata potkukelkan! No, ehkä ensi vuonna sitten... Jäät alkavat olla niin heikkoja, että tänään taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun uskalsin mennä jäälle. Minusta järven jäällä liikkuminen on aina ollut aika spookya hommaa, sillä mistäs sitä tietää, että kestääkö se ihan varmasti ja kuvittelen, että jää humpsahtaa rikki juuri minun allani.

Kestääkö tää jää, ihan oikeesti, kato, tuommosia ilmakuplia ja ihan mustia kohtia! Onko toi railo? Miksi tossa jäällä on vettä?

Syksyn ja talven pimeyden jälkeen tahdon imeä auringonpaistetta, kerätä energiaa jokaisesta säteestä. Voi, miten aurinko lämmittää jo ihanasti!

Mutta voi pers...ikka! En ollut laittanut aurinkorasvaa kasvoille! Apua, äkkiä iho suojaan, muuten tulee syöpä ja melanooma, pigmenttiläiskiä ja ruusufinni ärtyy! Ai niin, onneksi päivävoiteessa on suojakerroin 15, mutta nyt täytyy kaivaa kylppärin hyllylle esiin se aurinkosuoja, jonka sk on 50. Se ei ole hätävarjottelun liihottelua vaan kun kosmetologin ihoanalyysissa paljastui, että ihollani on pysyviä auringon aiheuttamia vaurioita, vaikka en ole koskaan aurinkoa palvonut, niin se veti aika vakavaksi. Naaman peittäminen käsillä oli spontaani reaktio sen jälkeen, kun tajusin, että oranssi mollukka kärventää naamani kuin Eric Northmanin True Bloodin viime tuotantokauden viimeisessä jaksossa... 


Asuste- ja kenkäesittely ja erään untuvatakin tarina

Alla olevassa kuvassa on spontaani reaktio sille, kun iskee karvakoristeiset lapaset naamalleen ja karvoja tarttuu huuliin ja kieleen. Etsin syksyllä karvatupsukkapipoa ja Sokoksella oli pari ihanaa, mutta ihana oli hintakin, jtn 70 egee. Kuka hullu maksaa piposta niin paljon? Marssin taas kerran Vilalle ja siellä oli nuo ihan täydelliset keinokarva-asusteet! Tosin akryyliä kun ovat, niin ne nyppyyntyvät ja karvoja irtoilee, mutta ainakaan ne eivät ole elävältä supikoiralta nyljettyä turkista. Ja huomaatteko muuten, miten kaulahuivi ja kengät mätsää sävyllisesti? Jo pari vuotta sitten aloin etsiä tuon väristä kaulahuivia ja Anttilasta se löytyikin syksyllä. Hintaa kaikilla asusteillani on yhteensä vähemmän kuin  Sokkarin pipolla!


Ajattelin muuten lanseerata suomen kieleen uuden tavan ilmaista säätä. Mehän sanomme aina, että ulkona on esim. viisi astetta lämmintä. Ja sitten kun menee miinuksen puolelle, niin sanotaan, että on vaikka viisi astetta pakkasta. Eikö voisi vaan sanoa, että viisi astetta kylmää? Se olisi minusta paljon kuvaavampaa! Tänään lämmintä oli kaksi astetta, mutta minusta ulkona oli kylmä. Termisesti ottaen vielä ei ole kevät, joten voin vedota siihen, että nyt on tavallaan talvi ja siksi pukeutua talvisesti. Ja sitäpaitsi kylmyyden kokeminen on subjektiivista! Suurin osa ulkoilijoista oli pukeutunut kevyisiin ulkoiluhousuihin ja kuoritakkiin, mutta minulla oli toppahousut, joiden alla pyöräilyhousujen malliset pässinpökkimät lämmittämässä laajoja rasvakerrostumiani, niiden alla paksut sukkikset ja yläosastolla lämmin pitkähihainen paita, fleecetakki ja untuvatakki. Ja minulla oli juuri optimaalisen lämmin olo! 


Olen etsinyt liian pitkään sopuhintaista lämmintä, hyvää ja kivaa sekä nättiä takkia ja taas kerran todennut, että sellaista ei ole. Tiistaina pyörähdin Mikkelin Stadiumilla ja siellä oli Everestin perusparka viidelläkympillä. Myyjä oli esitellyt minulle Peak Performancen takkia (249  €, alennettu hinta), jossa oli ihanat pinkit tehosteet, mutta se ei ollut sopivan mallinen. Varmistelin, että eihän Everestin takki ole untuvaa, koska en halua tietentahtoen osallistua eläinrääkkäyksen (jossain ne nyppii untuvat eläviltä linnuilta :( ) ja myyjä tavasi hoito-ohjelappua ja sanoi, että tää Everesti on polyesteriä. Kokeilin takkia ja tein ostopäätöksen sekunnin murto-osassa ja taivastelin, että voinko oikeasti löytää takin niin halvalla. Vaikka takki ei olekaan nätti vaan mielestäni kaikki tällaiset parkatakit sopivat lähinnä parrakkaille naparetkeilijämiehille, mutta takki oli niin edullinen, että jos satun löytämään vielä sen kauniin ja lämpimän talvitakin, niin voin ostaa senkin. Noooh, seuraavana päivänä tsekkasin itse hoito-ohjemerkin ja kappas vaan, takki olikin untuvaa! Tutkin heti Stadiumin sivut ja siellä sanottiin, että untuvat ovat peräisin kuolleilta linnuilta, joita käytetään elintarviketuotantoon. Vähän helpotti. Yritin vielä kuitenkin selitellä asian itselleni parhain päin, koska olin päättänyt, että en osta untsikkaa... Olisi joku sen takin kuitenkin ostainut... Syönhän minä broileriakin ja käytän nahkakenkiä ja -laukkuja... Sain niin halvalla, että nyt ei kannata katua... Ja on niin paljon ihmisiä, jotka ei välitä mitään eettisyydestä/ekologisuudesta ja minä en syö enää edes sipsejä, koska niissä on palmuöljyä ja sen tuotannon takia ne tappaa orankeja, voi itku niitä orankeja... Että kyllä minä suurimmaksi osaksi valitsen eettisiä tuotteita ja että enhän minä voi kaikista tuotteista tietää, että missä ne on tehty. Ja kuitenkin, aina kun ajattelen, että olen ostanut takin, joka on periaatteitani vastaan, niin muserrun ja ahdistun ja sitten meinaa mennä kiva ulkoilupäiväkin pilalle...


Pähkäilin, että olen takkiasiassa ehkä tehnyt kärpäsestä härkäsen, koska käytän nahkatuotteitakin ja olin hankkinut juuri kengät, joissa on nahkaa enkä älynnyt sääliä kovinkaan paljon sitä eläinparkaa, jolta kenkien nahka on peräisin enkä sitä ihmisparkaa, joka kenkäni on valmistanut. Uskokaa tai älkää, olen ensimmäisen kerran elämässäni ostanut jotain ulkoiluun liittyvää normaalihintaan ja vieläpä jotain kallista! Perustelin hankintaani sillä, että ekat kunnon talviulkoilukengät ostin 10 vuotta sitten ja ne on edelleen vanhempieni luona käytössä. Toiset kengät ostin muutama vuosi sitten alennusmyynnistä muutamalla kympillä ja nekin ovat edelleen käytössä, mutta ne ovat lyhytvartiset ja enemmän lenkkarimalliset. Tällaisia talvikenkiä minulla ei ole ollut koskaan, koska olen aina ajatellut pärjääväni niillä kaikilla muilla popoilla ja koska en ole löytänyt nättejä ja sopivia kenkiä. Bongasin Top-Sportissa Merrellin kengät valkoisena ja ihastuin niihin, mutta koska valkoinen on hyvin epäjärkevä väri, niin en niitä voinut ostaa. Merrellin nettisivuilta löytyi nämä vielä kivemman väriset, enemmän minun makuuni olevat kengät ja pistin ne tilaukseen. Hintaa oli 170 euroa enkä ole eläissäni ostanut noin ökykalliita ulkoilukenkiä, en edes juoksulenkkareita. Hinta-ahistus unohtui siihen paikkaan, kun sain kengät jalkaani. "Aaaah, miten ihanaa, miten täällä on näin pehmeetä ja lämmintä?" kyselivät jalkani ja nauttivat jokaisesta askeleestani. 


Matkailunähtävyys ja wannabe-jääprinsessa

Kun loma alkoi, niin ajattelin, että pitää tehdä jotain mahtavaa ja viettää laatuaikaa... Mitään suunnitelmia en kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä ja kuten niin monesti aiemminkin olen huomannut, niin spontaanius on parasta! Tänään aamupäivällä tuli idea lähteä Jyväsjärvelle ja monille Jyväskylässä asuville siellä ulkoilu on arkipäivää, mutta minä en ole ikinä käynyt Jyväsjärven jäällä! En ikinä! Eli sain taas yhden kokemuksen lisää. Ja nyt pääsin myös tiiraamaan Kuokkalan sillan alla kiikkuvaa ukkoa läheltä, sitäkään kun en ollut koskaan nähnyt ja kun ensimmäisen kerran kuulin tuosta kiikku-ukosta, niin luulin, että ystäväni on ottanut liikaa siideriä ja jorisee omiaan. Ympäristötaideteos Keinuja on Seppo Uuranmäen tekemä ja se on ripustettu ohikulkijoita säikäyttämään/ihastuttamaan vuonna 2002.


Enks ookki vähän niiku Bambi? 

Luistimia minulla ei ollut, mutta koska kyseessä on jää, niin siellähän voi luistella muutenkin. Mielikuvituksessani minulla oli kaunoluistimet, kimalteleva paljettipuku, korkea ja tiukka kampaus ja voimakas silmämeikki ja annoin itselleni 10 pistettä tästä kauniista ja avantgardistisesta asennosta.

Aiaiai, joko sää otit sen kuvan? Mun koipiin koskee!

Ja sitten kun aurinko alkaa laskea mailleen, on aika lähteä kotiin. Heippa, oli ihana päivä!

HUOMIOHUOMIO! VARO HEIKKOJA JÄITÄ!

Kommentit